Viikko sitten laskeuduin takaisin Saksanmaalle, ja vaihto jatkuu. Jos oli Suomessa kulttuurishokki edessä, niin sama homma oli täälläkin.. Jotenkin parin eka päivän aikana tuumailin, että Pimuton elämä ei oikein ole enää minua varten. Kovasti yritin lenkillä kuitenkin vihellellä, ja odotin, josko jostain pusikosta pikku-tolleroni olisi tullut. Lääkkeet tähän on onneksi olemassa, sillä kouluhommia vaan urakalla päälle, reissuamista vähän, ja sitten sitä tajuaakin, että kaikki aikanaan :-)
Eilen tein pikapyrähdyksen jälleen Düsseldorffiin, ihan vain varmistaakseni, olisiko siinä kaupungissa kotoisaa tuntua pidemmäksikin aikaa.. Ja kyllä =) Ihastuin jälleen uudelleen! Olisiko ollut jo kuudes tai seitsemäs kerta kun siinä kaupungissa olen, mutta aina jotain uuta sieltä löytyy, ja siellä vaan ihminen yksinkertaisesti viihtyy hyvin. Nyt sitten onkin laitettava seuraava vaihe siinä projektissa etenemään..
Tällä kertaa lähdin matkaan yksin, sillä tuntui, että tämän viikon jälkeen parasta nollausta on kävellä Rheinin varrella ja nauttia lämpimästä suvituulesta. Pitkää lenkkiä en kuitenkaan Rheinin tulvimisen vuoksi voinut tehdä, vaan piti hieman kierrellä. Edellisen kerran kun olin kuukausi sitten Düsselissä, niin vesi oli noin 10 metriä alempana! Näin savon pojalle jokien tulvimisista ei ole majavanpatoja enempää kokemusta, joten hieman huulipyöreänä äimistelin sitten siinä veden pursuamista vallien yli :-)
Tänään oli luvassa perinteinen pitkä sunnuntailenkki, ja löysin kevään =) 15 kilsaa nauttimista lämpimästä tuulesta, auringon paisteesta, sekä upeista maisemista.
Nyt kun reissuamisen sain taas päälle, niin ensi viikolla sitten ulkomaanmatkalle, ja Belgia kutsuu ylipitkän viikonlopun muodossa =)
