...Rautakylkikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!..

...Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!..

Kilometrejä on hankittu viikonloppuna urakalla, ja kursseja taltutetaan tiukalla niskalenkillä.
Viikonloppureissu suuntautui Kölniin perjantaina heti koulun jälkeen. Matkan teemana oli Amazing Race, ja jokainen kadunkulma tuli valittua sen mukaan, mistä kuului musiikkia, tai saattoi olla jotain häppeningiä tiedossa.

Kölnin Dom oli juuri niin vaikuttava, kuin olin kuvitellutkin, vaikka illalla tulikin pieni ajatus, että näinköhän se enää päivänvalossa näyttää millekään.

...Kaekki siihen juoksi, kum'mottimehtään, kum'mottimehtään...

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti tuttua Düsseliä, jonne ei varmasti voi eksyä, kun siellä on jo kerran käynyt... Niinhän sitä luulis! Noh, pieni kurvailu kuuluu Amazing Race -formaattiin, joten RoadBlock oli ihan paikallaan.

Kuva otettu Düsseldorfin vanhankaupungin panimosta.

Panimossa riittii huisketta ja nähtävää. Tulihan siinä ihan huul´pyöreenä katottua touhua. Olut pyöriteltiin sisään vanhoissa oluttynnyreissä, ja sellainen show oli koko ajan tarjoilijoilla päällä, että olo oli tosiaan kuin eri vuosikymmenellä olisi ollut. Tämäkin paikka löytyi pienen nurkan takaa, ja eikun ovesta sisään.

Düsseldorfin vanhankaupunki valloitti jälleen, ja nyt tiedän monta eri paikkaa, jonne voi turistikierroksella tuttuja kierrätellä. Ja kyllä, jos tulee äiti käymään, niin sinne voi mennä. :)

RheinTurm oli iltavalaistuksessakin erittäin vaikuttava paikka.. maailma on erilainen 168m korkeammalta :)

Düsseldorfin keskusta illalla.

...Juttu siinä luisti, naurukin eli - naurukin eli...

Düsseldorfista lähdettyäni olin jo varma, että nyt voin rauhassa kirjoitella viikonloppuna mieleen tulleita stand up -juttuja muistiin ja jalostaa niitä juttuja vielä omalla värityskynällä lisää.. Olin kuitenkin täysin väärässä! :D Huh huh, Amazing Race vol 3 lähti tulille heti asemalta!

Nyt aloin pikkuhiljaa päästä kiinni myös saksalaisten huumorintajusta, sillä vieressäni istui ekan etapin saksalainen nuorimies, ja hieman testasin juttujani siinä puheessa jo saksaksi, ja osa toimi, osa vaatii miettimistä, mutta hyviä vinkkejä sain lisää :) Juna oli onneksi myöhässä seuraavalta vaihdolta, joten vaikka yritin juosta hulluna kuin nuorena miehenä viimeiseen mahdollisuuteen tarttuen konsanaan, niin junan takavalot sain kiinni, mutta ne ovet ei vaan aukene vauhdista..

Seuraavassa junasta ei sitten tunnelmaa puuttunut, ja tosiaan, "Lentävä kalakukko" soimaan korviin, ja huumori on viritetty oikealla taajuudelle: Sitten silmät auki ja hups, siitä se ajatus sitten lähti :) Ensi kesänä on matskua lähteä vaikka joka viikko stand up -festareille :) ja joo, käytin kyllä paljetin kaikkia värejä, kun tänään vielä muistia kertasin. Jotain kuvastaa junamatkasta se, että ikkunat oli vesihuurussa koko matkan, ja kun astuin junasta ulos, niin olin jutellut varmaan puolenkymmenen ihmisen kanssa suomalaisuudesta, ja he hokas viimeisellä asemalla, että olen suomalainen :D Hups! Noh, naurua riitti ja ehkä myytti hiljaisesta suomalaisesta hieman rapisi. Ich weiß jetzt etwas über die humorvolle Deutschen! :-)

..Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo - vaikee on vannoo.
Yksi vaan tietäsj, mutta kehtoo ei sannoo, Lentävä Kalakukko!

Kuusi viikkoa takana, XX edessä

Elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitumaan täällä päin maailmaa. Koulukurssit lähtivät rytinällä käyntiin, ja sitä myötä viikottaiset harrastukset ja rutiinit.

Kursseiksi valikoituivat lopulta Economics of European Integration sekä Customer Value Management. Nämä molemmat ovat 5 ECTS, ja sisältävät kivasti kirjoitusta ja muuta pientä askaretta, joten syksy on sinetöity näiden myötä. Näiden lisäksihän kauhon myös DSH-kielikurssilla, 15 ECTS. Noh, onneksi näidän kurssien jälkeen onkin sitten sopivasti noppia repussa kotiin viemiseksi, ja muut suunnitelmat pääsevät kehiin... :) Koululla tulee siis oltua joka päivä vähintään 8.30 - 13 kielikurssilla, sekä 13-17 luennoilla. Parina päivänä pääsee jopa vähän aikaisemmin kotiin. Noh, töitä vaan ja tuulta päin!

Eikä tässä laakereilla enää tanssijalkoja pidetä, sillä salsakurssi lähti käyntiin juuri niin kuin odotinkin. Olen ainut ulkomaalainen noin 30 saksalaisen joukossa -> kielitreeniä tulee varmasti. Tanssimistakin tulee ihan kiitettävästi, sillä miehiä on ylläri vähemmän kuin miehiä, joten tuttuun tyyliin parit vaihtuvat jatkuvasti. Hieman oli jännä olo alkuun, kun reilu kuukausi taukoa oikeesta tanssimisesta. Onneksi äkkiä muistin homman juonen, eli eikun vaan ryhti kuntoon, reilu ote ja vienti kohdalleen -> Oli siis todella hauskaa :)

Siinä tanssikurssilla mietin samalla, toki tanssin, ja juttelin samaan aikaan (kyllä, mieskin tekee monta asiaa samaan aikaan!), niin tuli mieleen kesälläkin lehtihaastattelussa esittämäni vertaus tanssista: Tanssi on kuin matematiikka; Sisältää muuttuvia tekijöitä, kuten tanssipari, tanssikappaleet, mutta lopputuleman tulisi olla aina sama = hauskaa tanssimista. Alan olla kyllä myös vahvasti sitä mieltä, että tuon yhtälön lopputulos kasvaa jatkuvasti, kun kokemusta kertyy. Tätä logiikkaa pitää kyl vielä vähän jalostaa ja miettiä lisää. Ensi kesällä sitten Nuortenmiesten Tanssikerho Seinäruusujen perinteisellä (ja ensimmäisellä) tanssileirillä voin pitää aiheesta pohdiskelevan esitelmän. :-)

...Metsään on tullut jo syys.... Ja syksy saapuu toden teolla =)


Tämän viikon kulttuuritutkiskelukohde oli jännä. Nimittäin Wewelsburg, joka sijaitsee aivan Paderbornin lentokentän vieressä. Hieman tuli mietittyä siinä monia asioita, ja kuten opaskin sanoi; "Tarkoitus on muistaa historia, mutta iloita siitä, mitä meillä nyt on"

Kuulimme linnakierroksella todella jänniä juttuja sodanajalta, sekä siitä, kuinka Saksassa nykyisin tähän aiheeseen suhtaudutaan. Kyseinen paikka oli SS-joukkojen hallitsemaa sodanaikana, sekä keskitysleiri sijaitsi siellä. Nykyisin paikalla on jäljellä linna, sekä keskitysleirin paikalla kohoaa kaunis kylä.


Wewelsburg

Ensi viikolla juna kulkee taas, ja luvassa Köln, Düsseldorf vol 2 -reissu, sekä uusi kurssi alkaa taas =)

...On sinitaivas iltatuuli...

Kesä jatkuu ja jatkuu...

Tällä viikolla on hellitty aurinkon puolesta oikein urakalla. Koko viikon aikana ei ole tullut pisaraakaan vettä, ja sellaista +20 koko ajan. Oikein sopivat syysilmat kierrellä ja treenata.

Ei koko viikko pelkkää treeniä ollut, vaan kouluakin oli ihan reilusti: 4 koetta yhteensä, sekä kielikurssin päätös. Ilahduttavaa on ollut kyllä huomata, että kielikurssi teki tehtävänsä, ja sain tällä viikolla c-testistä +50% paremmat pisteet kuin kuukautta aiemmin! Nyt siis huomenna alkavalle kurssille nousin pykälää kovemmalle tasolle, jolta pystyy 3kk kuluttua suorittamaan DSH-tutkinnnon, jolla saa kelpoisuuden olla tutkinto-opiskelijana Saksassa. Noh, kunhan ensin saisi sen hirmukurssin käytyä, niin katotaan sit.

Muut kurssivalinnat ovat vielä hieman auki. Pitänee tänä iltana käydä läpi vielä kaikki mahdolliset ja mennä kurssille katsomaan. Näihin kauppatieteiden kursseihin liittyen oli tällä viikolla aivan loistava perehdytys! Kaveri oli kuin luotu luennoitsijaksi, tai ehkä hieman myös Stand-Up-koomikon verta virtasi kropassa. Todella virkistävää oli istua ja kuunnella kun luennoitsija oli tosissaan innoissaan asiastaan, ja oli todella hyvin valmistellut perehdytystä ja opastusta vaihtareille. Noh, katotaan onko kaverista väittelijäksi, ilmoittauduin heti hänen kurssilleen juuri tämän loistavan puhelahjojen takia.

Kauppatieteiden osasto otti kyllä loistavasti vaihtarit vastaan, ja piakkoin proffien kanssa onkin luvassa illanviettoa, joka on kuulma perinteinen ja säännöllinen tapaaminen lukukauden aikana proffien ja opiskelijoiden välillä.


Turistina on onneksi muistettu myös olla :-) Eilen oli Eurobizin järjestämä matka Detmoldiin ja lähialueelle. Ensi kertaa tuntui junassa sille, että hitsi, tästähän tykkää oikeasti! Juna nimittäin mutkitteli läheisiä mäkiä (tosi isoja!) kuin serpentiiniteitä konsanaan. Koko ajan oli juna kallellaan johonkin suuntaan, ja olo oli kuin prätkällä olisi kantannut koko ajan. Lisäksi maisemat hivelivät silmää peltoineen, metsineen, lampaineen, kylineen.. korvissa soi Tapio Rautavaaran Lapin jenkka, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.. Tuskin parempaa hetkeä olisi voinut ollakaan! Jos ihminen ihastuu johonkin hetkeen, niin SE oli siinä!


Juna suksutti mäkien välissä kuin Indiana Jonesissa konsanaan - Seikkailu Detmoldiin oli alkanut! Ensimmäinen kohde oli Detmoldin linna: Todella vaikuttava keskiaikainen linna, jossa itäsiivessä tälläkin hetkellä asusti muuan ruhtinas. Salit ja seinät huokuivat historiaa, ja vanhimmat taulut olivat yli 300 vuotta vanhoja. Ja sitten se oli siinä; Tanssisali! Puinen lattia, jota kiersi aivan oudot matemaattiset kuviot. Olin myyty. Voisin asua siellä..


Tervetuloa vaan linnaan!




Matka jatkui eteenpäin, ja seuraava rasti oli Extersteine: Tottakai piti yrittää olla yhtä paljon kalleellaan. Tuonne kivillekin kiivettiin, ja kyllähän sieltä kauas näkyi, sekä muutama ajatus ja suunnitelma vilahti mieleen.. Jatkojalostukseen!



Matkalla piipahdettiin myös korkeuksissa; Kiipesimme Herman the German patsaan näköalatasanteelle. Aivan upeat maisemat!

Tulevasta viikosta on kyllä tulossa yhtä hullun myllyä; Uusi kielikurssi alkaa, kauppatieteet alkaa, salsakurssi keskiviikkona, sekä perjantaina tai sunnuntaina teen kyllä pienen Amazing Racen NRW-alueella. Ensimmäiseen junaan tai bussiin muutamalla pysäkillä, suunta X, ja sen jälkeen löydä takaisin mahdollisimman pian :D Katotaan kuis äijän käy!

Juna kulkee taas…

…ja Semesterticketillähän se kätevästi liikkuu..

Viime viikko toi mukanaan elämään lisämausteita, sillä Semesterticketti tuli voimaan, ja sen myötä aukesivat ovet moneen paikkaan opiskelijaystävälliseen hintaan, nimittäin lukukausimaksulla! Aivan loistava etu, ja nyt koko Nord-Rhein-Westfalenin alue on juna-aseman päässä. Tulihan sitä heti uutuuttaan vingutettua sen verran, että on nyt jo hintansa ansainnut.

Perjantaina oli vuorossa ensi kosketukset Düsseldorfin keskustaan. Aivan mahtava kaupunki kyseessä, ja vaatinee vielä lähemmän tuttavuuden tekemistä. Aivan upeaa oli katsella Rheinturmista koko Düsseldorfia, sillä tornin huippu on 244 metrissä! Yleisö pääsi 170m tasolle, josta kyllä maisemat olivat aivan huikeat. Pitihän sitä sitten kokeilla myös vähän omia rajoja, ja nojata täysin niihin laseihin. Tuntui aivan älyttömän hurjalta aluksi lähteä nojaamaan laitaan, joka kaartuu ulospäin, ja josta näkyi maata jalkojen alla :D Hitsi, eikai se benjí-hyppy voi olla niin paha sittenkään.. ;-)

Sunnuntaina suuntasin ensimmäistä kertaa Bundesliigan peliin Leverkuseniin! Huh huh, mikä päivä siitä tulikaan, ja tapahtumaa riitti! Totutusti en luota mihinkään taskukarttaan saati gps:ään. Sen sijaan netistä etukäteen reitti muistiin ja matkaan. Kerrankos sitä kuitenkin muisti vähän tepästää, ja sattuu valitsemaan heti ensimmäisestä risteyksestä väärän suunnan, ja yht´äkkiä löytääkin itsensä Leverkusenin sydämestä, joka on aivan toisaalla kuin stadion.

Kävelessä alkoi tuntua pikkuhiljaa siltä, että kadunnimet ei ole yhtään sellaisia, mitä muistelin. Hups! Ruotsalainen kaveri ei huomannut tässä vaiheessa vielä mitään, sillä enhän kehdannut heti sanoa, että tuli pieni harharetki tehtyä. Onneksi lähistöltä löytyi hyvä ravintola, joka pelasti kaiken, sillä sen takiahan sitä tuli hieman harhailtua! :D

Hetken aikaa piti miettiä vähän, miltä se Leverkusenin kartta näyttikään. Vauhti korjaa virheet asenteella takaisin liikenteeseen, ja rupesihan niitä tuttuja katuja tulemaan vastaan. Loppujen lopuksi BayArenahan se sieltä löytyi.

Stadion oli aivan loppuunmyyty, ja 40 000 ihmistä piti olla paikalla, mutta joitakin hajapaikkoja näkyi tyhjänä olevan. Tunnelma oli juuri niin uskomaton, mitä olin etukäteen kuvitellut. Jossain vaiheessa huomasin, että rupesi kurkkua särkemään, sillä tulihan sitä kotijoukkueen mukana hoilattua kuin kuorossa konsanaan! Ei passannut erottua kovin joukosta, sillä vieressä istui todella kovia jalkapallofaneja, ikää tosin 50+, mutta analyysiä tuli taas siihen malliin, että saksankieltä tuli pelissäkin treenattua ihan urakalla :-) Kannatti lähteä!

Pois lähtiessä oli jo pimeä, ja todella kova kiire junaan: Noh, jos tuli suunnistusvirhe päiväsaikaan, niin pimeän turvin se oli vielä helpompi toistaa.. En ymmärrä, yksi risteys pitkäksi, ja tuli juoksumatkaa pari kilsaa! :D Siinä vaiheessa kun tajusin, että nyt tuli pieni harharetki tehtyä, oli junan lähtöön aikaa kymmenen minuuttia, ja matkaa se pari kilsaa asemalle. Noh, mitäpä sitä ei junan vuoksi tekisi, töppöstä vaan toisen eteen ja suunta tähdistä asemalle! Ei ollut nimittäin kuin pieni aavistus siitä, missä asema oli, eikä tietenkään mitään karttaa mukana muualla kuin päässä. Parin pihan ja aidan poikki piti juosta keskellä Leverkusenia, joka olikin yllättävän ison tuntuinen siihen aikaan illasta. Loppu hyvin kaikki hyvin, junaan tuli ehdittyä, ja nyt tiedän, missä se asema oikeasti siellä on! :D

Paluumatkalla junassa mietin: ”What a week AGAIN!” Kai se elämän värityskirja näilläkin väreillä värittyy :) Mitähän ensi viikko tuokaan tullessaan...