Juna kulkee taas…

…ja Semesterticketillähän se kätevästi liikkuu..

Viime viikko toi mukanaan elämään lisämausteita, sillä Semesterticketti tuli voimaan, ja sen myötä aukesivat ovet moneen paikkaan opiskelijaystävälliseen hintaan, nimittäin lukukausimaksulla! Aivan loistava etu, ja nyt koko Nord-Rhein-Westfalenin alue on juna-aseman päässä. Tulihan sitä heti uutuuttaan vingutettua sen verran, että on nyt jo hintansa ansainnut.

Perjantaina oli vuorossa ensi kosketukset Düsseldorfin keskustaan. Aivan mahtava kaupunki kyseessä, ja vaatinee vielä lähemmän tuttavuuden tekemistä. Aivan upeaa oli katsella Rheinturmista koko Düsseldorfia, sillä tornin huippu on 244 metrissä! Yleisö pääsi 170m tasolle, josta kyllä maisemat olivat aivan huikeat. Pitihän sitä sitten kokeilla myös vähän omia rajoja, ja nojata täysin niihin laseihin. Tuntui aivan älyttömän hurjalta aluksi lähteä nojaamaan laitaan, joka kaartuu ulospäin, ja josta näkyi maata jalkojen alla :D Hitsi, eikai se benjí-hyppy voi olla niin paha sittenkään.. ;-)

Sunnuntaina suuntasin ensimmäistä kertaa Bundesliigan peliin Leverkuseniin! Huh huh, mikä päivä siitä tulikaan, ja tapahtumaa riitti! Totutusti en luota mihinkään taskukarttaan saati gps:ään. Sen sijaan netistä etukäteen reitti muistiin ja matkaan. Kerrankos sitä kuitenkin muisti vähän tepästää, ja sattuu valitsemaan heti ensimmäisestä risteyksestä väärän suunnan, ja yht´äkkiä löytääkin itsensä Leverkusenin sydämestä, joka on aivan toisaalla kuin stadion.

Kävelessä alkoi tuntua pikkuhiljaa siltä, että kadunnimet ei ole yhtään sellaisia, mitä muistelin. Hups! Ruotsalainen kaveri ei huomannut tässä vaiheessa vielä mitään, sillä enhän kehdannut heti sanoa, että tuli pieni harharetki tehtyä. Onneksi lähistöltä löytyi hyvä ravintola, joka pelasti kaiken, sillä sen takiahan sitä tuli hieman harhailtua! :D

Hetken aikaa piti miettiä vähän, miltä se Leverkusenin kartta näyttikään. Vauhti korjaa virheet asenteella takaisin liikenteeseen, ja rupesihan niitä tuttuja katuja tulemaan vastaan. Loppujen lopuksi BayArenahan se sieltä löytyi.

Stadion oli aivan loppuunmyyty, ja 40 000 ihmistä piti olla paikalla, mutta joitakin hajapaikkoja näkyi tyhjänä olevan. Tunnelma oli juuri niin uskomaton, mitä olin etukäteen kuvitellut. Jossain vaiheessa huomasin, että rupesi kurkkua särkemään, sillä tulihan sitä kotijoukkueen mukana hoilattua kuin kuorossa konsanaan! Ei passannut erottua kovin joukosta, sillä vieressä istui todella kovia jalkapallofaneja, ikää tosin 50+, mutta analyysiä tuli taas siihen malliin, että saksankieltä tuli pelissäkin treenattua ihan urakalla :-) Kannatti lähteä!

Pois lähtiessä oli jo pimeä, ja todella kova kiire junaan: Noh, jos tuli suunnistusvirhe päiväsaikaan, niin pimeän turvin se oli vielä helpompi toistaa.. En ymmärrä, yksi risteys pitkäksi, ja tuli juoksumatkaa pari kilsaa! :D Siinä vaiheessa kun tajusin, että nyt tuli pieni harharetki tehtyä, oli junan lähtöön aikaa kymmenen minuuttia, ja matkaa se pari kilsaa asemalle. Noh, mitäpä sitä ei junan vuoksi tekisi, töppöstä vaan toisen eteen ja suunta tähdistä asemalle! Ei ollut nimittäin kuin pieni aavistus siitä, missä asema oli, eikä tietenkään mitään karttaa mukana muualla kuin päässä. Parin pihan ja aidan poikki piti juosta keskellä Leverkusenia, joka olikin yllättävän ison tuntuinen siihen aikaan illasta. Loppu hyvin kaikki hyvin, junaan tuli ehdittyä, ja nyt tiedän, missä se asema oikeasti siellä on! :D

Paluumatkalla junassa mietin: ”What a week AGAIN!” Kai se elämän värityskirja näilläkin väreillä värittyy :) Mitähän ensi viikko tuokaan tullessaan...