Elämä alkaa kahdesta sadasta

Sanotaanko näin, tai siis niinhän sitä usein sanotaan, että elämä alkaa todella vasta kahdesta sadasta. Testattu on, ja kyllähän se hyvältä tuntui! Minä, autobahn, ja suomi-iskelmä. Siitä ei yhdistelmä parane, ja lisää on luvassa muutaman viikon kuluttua... Se päiväuni, mistä kesällä haaveilin, että ajan autobahnalla, aurinko paistaa, ja taustalla soi Semmarit, on nyt siis täyttynyt. Unelmista voi siis tulla totta!


Vaikka mittariin tuli lisää yksi vuosikerta, niin se ei ole kyllä menoa hidastanut, ehkä pikemminkin päinvastoin. Helmikuun viimeisen viikonlopun olin paikallisoppaana kohteessa, ja siitä viikko nuorten teekkariherrojen oppaana Rheinin kuvankauniilla alueella Düsseldorffissa ja Kölnissä. Kävimme tietysti katsomassa karnevaalit sekä Leverkusenissa Bundesligaa.

Viime viikonloppuna, tai siis oikeastaan sitä edeltävänä jo, alkoi sitten kunnon reissuputki, sillä kurautin perjantai-iltana Belgiaan Hollannin kautta. Siellä vietin todella let´s go viikonlopun Antwerpenissä, sekä Gentissä. Maanantaina matka jatkui takaisin kohti Saksaa, mutta suuntasinkin suoraan lentokentälle, josta lensin loppuviikoksi Roomaan.

Belgia oli tavoilleen uskollinen ja tarjosi aivan uusia puolia Euroopasta. Jännä kyllä, että vaikka on aivan naapurimaa, niin olo on todella kuin ulkomailla olis, kun sinne menee.



Gentissä

Italiassa olin käynyt joskus nuorena poikana, joten muutama sana oli takataskussa sinne mentäessä. Rooma oli kuitenkin täysin uusi tuttavuus, ja nyt tuli ainakin todistettua, että kaiki tiet vievät todella Roomaan. Ensimmäiset t-paitakelithän sieltä löytyi, ja rusketusrajojen hankinta on aloitettu toden teolla.

Roomasta

Tällä viikolla saankin useaan otteeseen vieraita Suomesta, joten valmisteluja on tehtävänä lukuisia. Bis bald!