Eilen oltiin Münchenissä, huomenna en tiedä missä

Matkakuume paranee reissuamisella, ja samallahan siinä mieli virkistyy kummasti :)

Münchenissä vierähti toissa viikonloppu hyvin sutjakkaasti. Vielä lähtöaamulla jouduin arpomaan, lähteäkö vai ei, sillä pieni kuume oli tullut takaisin. Tein kuitenkin jälkikäteenkin katsottuna oikean päätöksen, ja lähdin aamulla klo 06 reissuun. Edessä ei ollutkaan kuin 600 kilometrin pika-ek autobahnalla. Bussikuski oli tällä kertaa todella loistava! Matkalla pidettiin vain yksi pikapysähdys, ja ennenkuin tajusinkaan, niin olimme jo Münchenissä :)

Hetken aikaa mietin, näinköhän tämä kylä tuntuu millekään Berliinin jälkeen. Onneksi olin väärässä, ja talvisen kaunis Oktoberfestin kotikylä pääsi täysin oikeuksiinsa. München tuntui todella kompaktin kokoiselta paikalta, ja vaikka siellä asuu pitkälti yli miljoona ihmistä, niin ei se kyllä tuntunut niin älyttömältä, vaikkakin joulumarkkinoilla kävelessä huomasi, että kahta peräkkäistä askelta ei pysähtymättä voinut ottaa.

Münchenistä löytyi sitten insinöörin toinen koti, nimittäin BMW-Welt. Huippu autoja riitti toinen toistaan, ja löytyihän sieltä se omakin ihastus, nimittäin aivan loistava automalli, jolla olisi hyvä kesäisin tansseihin ajella. En tiedä, miten maailma onkaan voinut liikkua ennen baijerilaisten insinöörien taidonnäytteitä :) Noh, ei Saksan toinenkaan suuri autoylpeys jäänyt Münchenissä huomiotta; Siinä missä luulin askarrelleeni itselleni kivan joulukalenterin, niin Mersun joulukalenteri, jossa joka luukkuun oli piilotettu eri auto, vie kyllä voiton aika suvereenisti.

Ennen lähtöä kotimatkalle, ajoimme kohti Itävallan ja Saksan rajalla olevaa Schloss Neuschwansteinia. Aivan satumainen paikka Alppien juurella. Siinä pääsi hieman esimakuun niistä etelän kukkuloista, joita sitten on lähdettävä moottoripyörällä pujottelemaan :)


Jos joku on varmaa, niin Suomi-lippu pidetään korkealla koko ajan!

Reppu selkään ja menoksi!

Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä vilhakkaliikkeinen savolainen jähmety paikoilleen.

Taas on se päivä menossa, jolloin vatsanpohjassa lentää perhosia, karttasivuja tulee katsottua sekä mielessä pyörii saksankielensanoja miljoonia. Huomenna lähdetään taas reissuun katsomaan vähän mualimoo eri kantilta, nimittäin Müncheniin. Sitä varten pitää tietysti pakata reppu viimeisen päälle, sekä opetella jonkin aihealueen sanoja, jotta voi keskustella jostakin uudesta jutusta saksaksi :) Eli suomeksi sanottuna, säistä on puhuttu nyt jo ihan tarpeeksi =)

Tämä viikko on hujahtanut pientä matkakuumetta parannellessa, joka vaati jopa lepopäivänkin. Eikä siinä vielä kaikki, olen joutunut olemaan kurkkukivun vuoksi täysin hiljaa! Aivan kaamea olo vaan olla tunnilla, ja olla vastaamatta, vaikka juttuja olisi tullut auf Deutsch so fließend (saksaksi sujuvasti)! Huh huh, ei yhtään sovi meikäläisen luonnolle nämä hiljaisen tiedon päivät.

Tässä huilailessa on kuitenkin ollut aikaa pohtia, ja iskeä kalenteriin merkintöjä pitkälle ensi vuoteen. Nyt mennään jo toukokuussa kalenterin sivuilla =) Ei aivan huonoa pohdintaa sentään :) Muutama isompi suunnitelma on ensi vuodelle hautumassa, mutta niistä taidan valottaa vähän myöhemmin, kunhan otan ensin selkoa, miten pystyn kaiken järjestämään =) Se, jos mikä, on kuitenkin varmaa, että ensi vuosi on jälleen elämän vuosi 2011!

-

Tässä eräänä päivänä mietin kielikurssilla; Miten voi olla, että "päivän kunto" vaihtelee todella rajusti saksankielen osalta...? Yhtenä päivänä tuntuu, että puhun jopa hyvinkin henkeviä asioita ja käytän nokkelasti eri kielioppirakenteita. Pystyn jopa heittämään juttua kuin savonmurteella konsanaan. Toisena päivänä taas mennään metsään ja kovaa. Virheitä tulee silloin aivan perusjutuissakin ja ei millään saa muodostettua lauseita tutuistakaan sanoista.

Ehkä nyt alkaa olla se vaihe, että pääkoppa jäsentelee tätä kaikkea kielitulvaa. Eniten ongelmia on tällä hetkellä ruotsinkielen kanssa, sillä tuntuu, että ne sanat vaan on korvattu päässä saksalaisilla, eikä niitä sieltä löydy sitten MILLÄÄN. Kunpa joku päivä vielä heräisin sellaisten tähtien alla, että huomaisin; "Minähän puhun kieliä!" :D

Onneksi yleistaso saksankielessä on kuitenkin noussut alkuvaihtoon verrattuna huimasti, sillä eilen piti markkinoinnin harkkatyön tiimoilta soittaa saksalaiseen asiakasyritykseen, niin tällä kertaa jouduimme hoitamaan puhelun kokonaan auf Deutsch. Aivan vaikeimpia tietoteknisiä sanoja lukuunottamatta tuli välillä jopa olo, että miten hyvälle se tuntuu, kun kaikki ei ole hepreaa, vaan ymmärtää ja tulee ymmärretyksi =)

Tuon puhelun jälkeen tuli taas se olo, mikä on tullut monesti ennenkin. Monta kertaa olen huomannut, että jonkin hyvän keskustelun jälkeen, oli kieli mikä hyvänsä, niin aivot luulee, että olen Suomessa oppitunnilla! Nimittäin tulee sellainen olo, et okei, mä olen nyt puhunut teidän äidinkieltä ja tämä teema on käsitelty, joko puhutaan suomeksi. :D En tiedä yhtään, mistä tuo tulee, mutta monesti olen havahtunut siihen, että hetkinen, jatketaankin sitten tällä kielellä.

Seikkailu jatkuu! Reppu selkään ja menoksi!

Eau de Cologne - Kölnin vettä ilmassa

Nächste Bahnhof: Köln

Katselen, kurkin ja kuvaan. Kaikkea ei voi silmä, eikä kamera vangita. Kölnistä se lähti 300 vuotta sitten, ja nyt sitä jo moni muukin tuoksuttelee, nimittäin Kölnin vettä. Tuoksu sitrusmainen ja aisteja koetteleva.

Tarina oli aivan uskomattoman hieno, ja ken´mukanani joskus Kölniin uskaltautuu, osaan kertoa siihen vielä monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka luulen ymmärtäneeni hyvin saksalaisen oppaan kierrokselta ;)

Täältä se sitten lähti =)


Maailmassa voi valita monet asiat, muun muassa; Onnea vai mammonaa? Jos hieroo isoa ja pyöreää nenää Kölnissä, tuo se tarinan mukaan onnea ja toivomukset toteutuu. Sen sijaan koppavaa nenää hierova saa osakseen maallista mammonaa, mutta kuka sitä tarvitsee, jos onni ei ole myötä... Näin päättelin, ja valitsin tottakai ison ja pyöreän nenän, ja laitoin matkaan toivomuksen =) Nyt sitten odotetaan, milloin unelmien pilvilinnassa toiveeni toteutuu =) Tai no, onhan onnea myös heittää aamulla reppu selkään, kulkea mieliavoimena, ja yht´äkkiä huomatakin elävänsä jokaista hetkeä, niinkuin joskus on elämässä haaveillut. Toiveet toteutuu, jotkut aiemmin, jotkut vasta onnekkaiden sattumien myötä :)

Kerro kerro nenänen, oi mis´on onneni...? :)

Paikalle ei pysähdytä, ensi viikolla München, seuraavana maailmancup -hiihdot Düsseldorfissa, koiratouhuja Kasselissa, ja sitten kot´Suomeen! Kuka vei multa nämä päivät ja minne katosi syksy?! Onneksi sentään hirvenmetsälle ehdin vielä hyvin tänä vuonna =) Ensi vuonna on täällä vielä hetki aikaa kulkea, katsoa ja mietiskellä =)

Syksy saapui kaupunkiin!

Nyt sen hokasin, kun sen tuuli niin selvästi kertoi; Syksy on täällä!

Tänään lenkillä oli todella lämmintä, +17 parhaimmillaan. Tuuli puhalteli lämpimästi lehtiä lentoon, ja minä tepastelin kuin kesässä konsanaan t-paidassa pitkin raittia laulellen. Olin jossain ajatuksissani, ja mietin, että hitsi, se on nyt siinä! Olen elänyt ja kokenut nyt sen ruskahetken!

Eilispäivä sujui yksi-risti-kaksi arvonnan tuloksena hatusta löytyneessä kaupungissa -> Essenissä! Ei mitään muuta kuin pieni mielikuva täplästä kartalla ollut kaupungista, joka on vain hieman Helsinkiä isompi. Ei siis mikään pieni kaupunki loppupeleissä, vaikka välillä kyllä tuntui, että Maaningan pelloillakin on vilskettä enemmän. Pari päivää jatkunut vesisade oli näet sulattanut suuren osan shoppailukansasta koteihin, joten kaduilla mahtui kulkemaan hyvin :)

Kaduilla huomasi, että joulumarkkinat tekevät tuloaan vauhdilla, ja rakennustyöt olivatkin täydessä touhussa. Joulumarkkinoita odotellessa =)

Paikalliset muutamat turistikohteet tuli kierrettyä; Alvar Aallon suunnittelema Musiikkiteatteri, Ruhrin korkein rakennus, sekä 1300-luvun katedraali. Jos jotain matkalta tarttui, minkä takia sinne tulee palata, niin pari hyvää pikkupuotia tuli laitettua muistiin :)

Vaihdon tarkoituksenahan on ollut kerätä uusia kokemuksia mahdollisimman paljon; Tällä viikolla on ollut kyllä niin monessa asiassa korkkaus, eikä perjantai-ilta tehnyt siinä poikkeusta. Siinä missä lukioaikoina vietti suurella sigmasydämmellä matikkabileissä useita perjantaita, niin näköjään vaihdossa aika kuluu yliopistolla! Nimittäin harjoitustyön tiimoilta teemme yritykseen haastatteluja, ja piti muutama tarkentava kysymys tehdä oman yrityksemme johtajalle, joten eikun konfrenssipuhelu käyntiin perjantaina vaan Stuttgartiin! Rasti seinään, sillä ei ole tullut Suomessa oltua perjantaina kovin usein illalla koululla.

Alkaa peellä loppuu aalla, hianoo olla Paderbornissa!

Matkamiehen tie vie minne milloinkin. Ainut mikä on vakio, on perussijainti tällä hetkellä, Paderborn.

Koulukiireet jatkuvat, sillä työtä tässä syksyssä riittää, joka varmaankin palkitsee ensi keväänä ;)

Customer Value Management -kurssi on juuri niin haastava, kuin etukäteen odotin. Harjoitustyön teko saksalaiseen yritykseen vaikuttaa mielenkiintoiselta, toki oman haasteensa tuo monikansallinen harjoitustyöryhmä. Ensimmäinen esitys kurssista on kuitenkin nyt takana, ja kuukauden päästä pitäisi olla sorvattuna valmis malli yrityksen asiakasarvon lisäämiseksi.

Ensimmäinen Case Study -koekin kurssista jo oli, ja kokeen tulos oli todella yllätys! Ensimmäinen koe, mihin koskaan vastasin englanniksi, ja vain yhden pisteen professori pääsi jostain nipistämään pois maksimista. Rimakauhu on siis vältetty, ja tuulta päin taktiikka toimii! Yllättävän hyvin näköjään Markkinoinnin peruskurssin pohjalta pärjää maisteritason kurssilla.

Ei täällä sentään laakereilla ole maattu, vaan antaa pyörien pyöriä vaan :) Viime viikonloppu meni Berliinissä, edellisellä viikolla Hannoverissa, ensimmäinen henk.koht. tapaaminen sovittu yritykseen, ensi viikonloppu on tosin arvanheittoa vaille valmis suunnitelma.

Hannoverissa olin harrastamassa hieman koiratouhuja, sillä matkan tarkoituksenihan on kartoittaa myös tulevaa agilitykoiraani, joka aikataululla X realisoituu siihen, että pentu muuttaa minulle. Verkostoitumisen aloitin siis Hannoverin kansainvälisestä koiranäyttelystä, jossa arvelin olevan koiraihmisiä koolla, juuri siitä rodusta, mitä silmäilen. Messualue oli noin 30 Helsingin Messukeskuksen kokoista hallia vieri vieressä, ja koiranäyttely hallissa nro 27 tuotti noin parin kilsan kävelyn toiselle laidalle aluetta. Näyttelystä jäi käteen lopulta parin mukavan koirankasvattajan tiedot niin Saksasta kuin Tanskasta. Silmäni pistin kyllä erääseen mielenkiintoiseen koiraan.. ;)

Berliinin reissu tehtiin vaihtariporukalla, eli järjestäjänä Eurobiz. Matkaan lähdettiin "varhain" (siis espanjalaisten aamukuudelta, meille suomalaisille kovin myöhään) ja ilmassa oli suurta kursiohenkeä. Bussi täynnä kulttuurinjanoisia vaihtareita, ja edessä kaupunki, joka on täynnä historiaa.

Olin kuvitellut aiemmin Berliinin sellaiseksi sopivan kokoiseksi pitäjäksi keski-Euroopan mittakaavassa, mutta se olikin valtava! Keskusta-alue on todella laaja kuin Lontoo konsanaan, ja joka ikisessä nurkassa oli jokin museo tai nähtävyys. Kiertelimme kaupungin nähtävyyksiä kolme päivää, ja silti sinne jäi noin viikon verran vielä nähtävää.



Matkalla aloin miettiä, että onneksi meille logistiikan ammattilaisille on tilausta.. Saksalainen insinööritiede ei vakuuttanut tehokkuudellaan matkalla, sillä jotenkin aikataulusta vaan mystisesti katosi meille varatut vapaa-ajat, eikä omatoimiseen kaupunkisurffaukseen tai kavereiden näkemiseen jäänyt lainkaan aikaa. Noh, nyt tiedän, missä Berliini on :) I´ll be back!