Reppu selkään ja menoksi!

Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä vilhakkaliikkeinen savolainen jähmety paikoilleen.

Taas on se päivä menossa, jolloin vatsanpohjassa lentää perhosia, karttasivuja tulee katsottua sekä mielessä pyörii saksankielensanoja miljoonia. Huomenna lähdetään taas reissuun katsomaan vähän mualimoo eri kantilta, nimittäin Müncheniin. Sitä varten pitää tietysti pakata reppu viimeisen päälle, sekä opetella jonkin aihealueen sanoja, jotta voi keskustella jostakin uudesta jutusta saksaksi :) Eli suomeksi sanottuna, säistä on puhuttu nyt jo ihan tarpeeksi =)

Tämä viikko on hujahtanut pientä matkakuumetta parannellessa, joka vaati jopa lepopäivänkin. Eikä siinä vielä kaikki, olen joutunut olemaan kurkkukivun vuoksi täysin hiljaa! Aivan kaamea olo vaan olla tunnilla, ja olla vastaamatta, vaikka juttuja olisi tullut auf Deutsch so fließend (saksaksi sujuvasti)! Huh huh, ei yhtään sovi meikäläisen luonnolle nämä hiljaisen tiedon päivät.

Tässä huilailessa on kuitenkin ollut aikaa pohtia, ja iskeä kalenteriin merkintöjä pitkälle ensi vuoteen. Nyt mennään jo toukokuussa kalenterin sivuilla =) Ei aivan huonoa pohdintaa sentään :) Muutama isompi suunnitelma on ensi vuodelle hautumassa, mutta niistä taidan valottaa vähän myöhemmin, kunhan otan ensin selkoa, miten pystyn kaiken järjestämään =) Se, jos mikä, on kuitenkin varmaa, että ensi vuosi on jälleen elämän vuosi 2011!

-

Tässä eräänä päivänä mietin kielikurssilla; Miten voi olla, että "päivän kunto" vaihtelee todella rajusti saksankielen osalta...? Yhtenä päivänä tuntuu, että puhun jopa hyvinkin henkeviä asioita ja käytän nokkelasti eri kielioppirakenteita. Pystyn jopa heittämään juttua kuin savonmurteella konsanaan. Toisena päivänä taas mennään metsään ja kovaa. Virheitä tulee silloin aivan perusjutuissakin ja ei millään saa muodostettua lauseita tutuistakaan sanoista.

Ehkä nyt alkaa olla se vaihe, että pääkoppa jäsentelee tätä kaikkea kielitulvaa. Eniten ongelmia on tällä hetkellä ruotsinkielen kanssa, sillä tuntuu, että ne sanat vaan on korvattu päässä saksalaisilla, eikä niitä sieltä löydy sitten MILLÄÄN. Kunpa joku päivä vielä heräisin sellaisten tähtien alla, että huomaisin; "Minähän puhun kieliä!" :D

Onneksi yleistaso saksankielessä on kuitenkin noussut alkuvaihtoon verrattuna huimasti, sillä eilen piti markkinoinnin harkkatyön tiimoilta soittaa saksalaiseen asiakasyritykseen, niin tällä kertaa jouduimme hoitamaan puhelun kokonaan auf Deutsch. Aivan vaikeimpia tietoteknisiä sanoja lukuunottamatta tuli välillä jopa olo, että miten hyvälle se tuntuu, kun kaikki ei ole hepreaa, vaan ymmärtää ja tulee ymmärretyksi =)

Tuon puhelun jälkeen tuli taas se olo, mikä on tullut monesti ennenkin. Monta kertaa olen huomannut, että jonkin hyvän keskustelun jälkeen, oli kieli mikä hyvänsä, niin aivot luulee, että olen Suomessa oppitunnilla! Nimittäin tulee sellainen olo, et okei, mä olen nyt puhunut teidän äidinkieltä ja tämä teema on käsitelty, joko puhutaan suomeksi. :D En tiedä yhtään, mistä tuo tulee, mutta monesti olen havahtunut siihen, että hetkinen, jatketaankin sitten tällä kielellä.

Seikkailu jatkuu! Reppu selkään ja menoksi!