Mikä maa, mikä valuutta

Viimeinen viikko on nyt tullu oltua tien päällä hyvin vahvasti. Kilometrejä on takana noin kaksi tuhatta, tankkaamassa olen käynyt sen kolme kertaa päivässä, ja paras nettiyhteys löytyy perheravintoloista. Elämäni paras matka!

Tällä hetkellä heräilen Vänern järven rannalta Ruotsista. Hotellin ikkunasta aukeaa kivasti maisema ulapalle. Eilen olin vielä lähellä Malmötä, toissapäivänä Saksassa, sitä edeltävänä Belgiassa.. Parhaimpina päivinä olen ajanut kolmen eri valtion alueella. Kyllä täytyy sanoa, että tähän reissuun tiivistyy koko vaihtoaikani suurin opetus; Elä hetkessä, ja nauti.

Joka aamu kun olen lähtenyt ajamaan, en ole tietänyt yhtään seuraavan illan majapaikasta. Todella rentoa ajaa vaan maanteitä, katsella maisemia, ja kun lopulta rupeaa noin 8 ajotunnin jälkeen väsyttämään, niin sitten alkaa hieman vilkuilla, josko jostain löytyisi majapaikkaa matkalaiselle. Nukuttua on tullut joka yönä sisätiloissa, milloin neljän tähden hotellissa, milloin maatilalla keskellä peltoa ja herätä kukonlauluun kirjaimellisesti.

Välillä olen oikeasti miettinyt herätessä, että jaahas, nyt on kädessä euroja, Tanskan kruunuja, Ruotsin kruunuja, että mikäs näistä tänään kävikään. Ilokseni olen huomannut, että vaikka saksankieli on sujuvaa nyt, niin ruotsinkieli ei sittenkään ole unohtunut. Tai sitten osaan puhua ruotsia vain Ruotsissa.. Kaikki huoneiden varaukset ja muut olen pystynyt på svenska hoitamaan. Tai sitten kyseessä on se, että syksyllä saatu potku kielipäähän kantaa vieläkin, eli eiku vaan suu auki ja puhetta ulos -asenne toimii vieläkin. Muista Ari tämä!

Kyllä täytyy sanoa, että Skandinavia otti matkamiehen avosylin ja hellin suudelmin vastaan. Ruotsin puolelle ajaessani kohti Göteborgia alkoi aivan ihana ja kuuman kostea sade.. No ei nyt ihan! Lämmintä oli +1, vettä tuli vaakasuoraan, ja kun siinä pohjilla oli edellinen tauko jossain ennen Kööpenhaminaa olevilla saarilla, niin hetken mietin, et nyt tää vilu ja puutuminen on vain hetken tunne. Lääkkeeksi keksin oikean käden puristamisen lujempaa, ja sitä kun hieman kääntää alaspäin, niin Ms. Honda tajusi heti, että nyt mennään eikä meinata! Tunti siinä sateessa herätti hyvin, ja kun tankki oli melkein tyhjä, olinkin löytänyt majapaikan. Näin ne asiat vaan lutviutuu.

Kuva Hollannista viime viikolta. Sieltä löytyy kokemukseni mukaan parasta bensaa koko Euroopasta. Litrahinta oli 1,8 e! Nauttikaamme siis pohjolassa halvasta ajelusta!


Kilometrejä nyt viimeisen kuukauden aikana tullut melkein viisi tuhatta. Täytyy sanoa, että paljon siinä on palanut bensaa, pakarat puutuneet, mutta tämä on ollu hyvä investointi tulevaisuuteen. Nyt olen nähnyt keski-Euroopan aivan eri silmin, mitä syksynä jo reissatessa huomasin. Kun ajelee pikkukylistä toiseen, viiniä kasvaa rinteillä, ja pysähtyy juttelemaan paikallisten kanssa, saa jo aika hyvän käsityksen paikallisesta kulttuurista. Näin rouhakkaääninen prätkä nimittäin kerää hyvin äkkiä paikalliset kylähullut ympärille.

Jaahas, Ms. Honda tuolla parkkipaikalla jo huutaakin kylmänä. Matka jatkukoon!

Unelma, joka vaatii rautaisia pakaroita

Ei ole helppoa olla haaveita, jotka treeniajojen perusteella vaativat erittäin rautaisia istumalihaksia! Tämän olen huomannut nyt tässä reilun viikon aikana, minkä olen viilettänyt pitkin Paderbornin maisemia satakymmenen pientä hevosvoimaa alla. Maisemaa siinä vaihtuu kyllä nopeasti, eihän kaikilla teillä ole sitä hidasteeksi iskettyä nopeusrajoitusta, mutta kai se on myönnettävä, että kyllä siinä välillä paikat puutuu...

Ensimmäiset ajot prätkällä pitkin maalaismaisemaa toivat heti kesän mieleen. Mutka toisensa jälkeen kaartuu nätisti, ja varmaankin olen kanttaillut jo nyt enemmän pyörällä, kuin mitä Suomessa koko kesän aikana tulee kanttailtua. Joka päivä olen tehnyt tutkimusmatkoja yhä pidemmälle ja pidemmälle Paderbornin ympäristön tutkimattomiin metsiin, jonne siis julkisilla kulkuvälineillä ei vaihdon aikana olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Sieltä se todellinen tämän maan luonne löytyikin:


Kuva otettu eilisillan iltalenkiltä, jolloin ajoin noin pari sataa kilometriä auringonlaskuun, ja vasta pimeän tultua olin takaisin. Reitti kiermurteli mukavasti erään pienen järven rantaa pitkin, ja siinä sitten sai jälleen kyljellään lasketella menemään.

On sitä tietysti pitänyt kokeilla, että miten venttiilit aukeavat kovemmilla kierroksilla, tosin ihan vain siitä syystä, että varmasti huomaan, että toimiihan tekniikka kunnolla... ;) (ja kyllä, se kulkee ainakin 200..)

Viime viikolla oli ulkomailla asuvilla suomalaisilla myös mahdollisuus hoitaa kansalaisvelvoite, eli käydä äänestämässä. Meitä olikin joukko uskaliaita suomalaisia vaihtareita valmiina äänestämään, sillä äänestyspaikka sijaitsi Düsseldorfin laitamilla. Täytyy kyllä sanoa, että hieman heräsi epäily, että onko paikallinen teleoperaattori Suomen sponsorina näissä vaaleissa, sillä Suomen kunniakonsullaatti sijaitsee Düsseldorfissa tämän yrityksen tiloissa. Heti ei tullut mieleen, että siellä olisi voinut äänestää, mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, äänestyspaikka löydettiin, ja parhaillaan ääneni lienee jo matkalla postin mukana Pohjois-Savon vaalilautakuntaan.


Tulevalla viikolla etsin sopivaa säärakoa tehdä hieman pidempi matka, sillä aika tiimalasissa tuntuu valuvan sitä mukaa, että kohta pitäisi pyörä tuoda Suomen kamaralle.

Elämä alkaa kahdesta sadasta

Sanotaanko näin, tai siis niinhän sitä usein sanotaan, että elämä alkaa todella vasta kahdesta sadasta. Testattu on, ja kyllähän se hyvältä tuntui! Minä, autobahn, ja suomi-iskelmä. Siitä ei yhdistelmä parane, ja lisää on luvassa muutaman viikon kuluttua... Se päiväuni, mistä kesällä haaveilin, että ajan autobahnalla, aurinko paistaa, ja taustalla soi Semmarit, on nyt siis täyttynyt. Unelmista voi siis tulla totta!


Vaikka mittariin tuli lisää yksi vuosikerta, niin se ei ole kyllä menoa hidastanut, ehkä pikemminkin päinvastoin. Helmikuun viimeisen viikonlopun olin paikallisoppaana kohteessa, ja siitä viikko nuorten teekkariherrojen oppaana Rheinin kuvankauniilla alueella Düsseldorffissa ja Kölnissä. Kävimme tietysti katsomassa karnevaalit sekä Leverkusenissa Bundesligaa.

Viime viikonloppuna, tai siis oikeastaan sitä edeltävänä jo, alkoi sitten kunnon reissuputki, sillä kurautin perjantai-iltana Belgiaan Hollannin kautta. Siellä vietin todella let´s go viikonlopun Antwerpenissä, sekä Gentissä. Maanantaina matka jatkui takaisin kohti Saksaa, mutta suuntasinkin suoraan lentokentälle, josta lensin loppuviikoksi Roomaan.

Belgia oli tavoilleen uskollinen ja tarjosi aivan uusia puolia Euroopasta. Jännä kyllä, että vaikka on aivan naapurimaa, niin olo on todella kuin ulkomailla olis, kun sinne menee.



Gentissä

Italiassa olin käynyt joskus nuorena poikana, joten muutama sana oli takataskussa sinne mentäessä. Rooma oli kuitenkin täysin uusi tuttavuus, ja nyt tuli ainakin todistettua, että kaiki tiet vievät todella Roomaan. Ensimmäiset t-paitakelithän sieltä löytyi, ja rusketusrajojen hankinta on aloitettu toden teolla.

Roomasta

Tällä viikolla saankin useaan otteeseen vieraita Suomesta, joten valmisteluja on tehtävänä lukuisia. Bis bald!

..Eihän tietää voi kansa, joka märkänä kulkee, miksi oon tänään niin iloinen..

..Minä soitan harmonikkaa.. Tai en nyt sentään, mutta tanssin varmasti :)

Tänään on siis päivä, jolloin täyteen tulee jo kokonainen neljännesvuosisata. Täytyy kyllä sanoa, että onpa aika mennyt nopeasti! Tapahtumia, hienoja kokemuksia ja kilometrejä on kertynyt mittariin ainakin 25 vuoden edestä.

Onko tästä ajasta jäänyt nyt kuitenkaan loppupeleissä mitään käteen?

Tein viime viikolla todella pitkän lenkin maaseudulle, ja pohdiskelin, että tarviiko tässä ruveta ikäkriisiä kehittämään tai panikoimaan jostakin asiasta. Tulin siihen tulokseen, että on ollut kyllä tosi mukava tutustua omaan pääkoppaan näiden vuosien aikana, ja siinä samalla on tutustunut satoihin muihin ihmisiin, joiden kanssa on kaverustunut, sekä niihin helmiin, joiden kanssa on ystävystynyt.

Samalla tajusin, että onneksi elämässä on vielä niin paljon kokematta, että nyt ensimmäisen kvartaalin jälkeen on etsitty jalansijat valmiiksi, ja tosi paljon on ainakin yritetty kaikkea! Nyt sitä ruvetaankin vasta oikeasti yrittämään ja ottamaan iskuja vastaan. Katsotaan, että miten se lento riittää. Täytyy kyllä sanoa, että parempaa kokemustyökalupakkia en oikeastaan olisi voinut toivoakaan seuraavalle etapille; Ensimmäiset neljä kiloahan oli tuli aikoinaan vanhempien avustuksella lähtötasoksi, ja minä olen sen jälkeen tehnyt 66 kiloa lisää.

Seuraavan kvartaalin tavoitteet alkaa hahmottua aikanaan, ensimmäiset suuret haasteet häämöttävät jo lähietäisyydellä, enkä elämästäni aio helppoa tehdä tulevaisuudessakaan. Siitä pidän kuitenkin edelleen kiinni, minkä joskus teinivuosina päätin, että viisikymppisenä aion olla vetreässä kunnossa "eläkkeellä". Se, että mitä "eläkkeellä" tarkoittaa, on vielä hämärän peitossa, mutta ainakin harrastaa aion paljon. Kuulostaa kyllä kieltämättä aika mahdottomalta, mutta hei, viime kvartaalin alussa en edes kävellyt, ja nyt sujuu jo humpasta chachachahankin! Enkä muistaakseni hirveesti jutellutkaan silloin, oli varmaan ensimmäisiä ja viimeisiä hetkiä, ku olin hiljaista poikaa.. :D Ei siis muuta ku hommiin! :-)


..Voisin viettää juhlapäivää, jälleen huomenna..

Ja niin varmasti vietänkin. Ensi viikolla juhlimme "Wanhojen Herrojen iltaa" Düsseldorfin karnevaaleissa. Saan mukaan juhlahumuun Suomesta kolme nuorta herraa. Heistä kahdella on ensi viikolla synttärit, joten vietämme siis 75 -vuotisjuhlat. Onneksemme koko Saksa osallistuu mukaan näihin juhlaviikkoihin, sillä kuulemieni huhupuheiden mukaan koko länsi-Saksan karnevaalien "pääkeskukset" Düsseldorf ja Köln tulevat olemaan aivan täynnä ihmisiä! No, molemmat kaupungit tulemme katsomaan, ja se nää nähtäväksi, millainen juhlaparaati meille on järjestetty. Toivottavasti nitropurkkia ei vielä pumpun toimintaan sentään tarvita.



Jotta elämä ei tosiaan käy tylsäksi, ja uusia kokemuksia tulee varmasti tarpeeksi, niin kyllä minä viime viikolla TAAS mietin, että "Mitä ihmettä minä täällä teen!?" Olin nimittäin pienessä Rheinen kylässä eräässä vanhassa Gasthaussissa pitämässä tangokurssia! Pidin kolmetuntia opetusta pääasiassa tangosta, mutta oppilaani, 12 henkeä suomalais-saksalaisia pariskuntia, oppivat todella nopeasti kaikki ohituksetkin, joten opetin heille sitten lähes koko lavatanssien perustanssienkirjon (Bugg, foksi, humppa, jenkka, valssit). Alkuun piti hieman hakea tanssisanoja, mutta sitten mieleeni tuli omalla tanssikurssilla opettajien käyttämät termit, joten saksankielellä selvisin koko illan.

Paikka oli aivan upea, vanha Gasthaus, jossa oli puinen lankkulattia, ja hirretkin näkyivät sisällä. Siinä suomi-iskelmän soidessa, tuli mieleen, että olo oli kuin latotansseissa olisi ollut. Pääsin itsekin nimittäin alkuneuvonnan jälkeen tanssimaan, sillä pari rouvaa olivat ilman paria. Todella hauska ilta! Kyllähän se näin on, että missä suomipoika liikkuukin, niin meno on saletisti let´s go!


..Voisin viettää juhlapäivää, jälleen huomenna..

Infoa Paderbornin kursseista

Täällä kun on kurssit nyt saatu pakettiin, niin ajattelin, että kirjoitan hieman tietoa tänne haluaville ja kursseja etsiville. Olen suorittanut täällä siis seuraavat kurssit:

5 ECTS Pre-Semester Sprachkurse:

Tämä kurssi oli erittäin hyvä kielikylpy saksankieleen. Tunnit olivat joka aamupäivä, joskus perjantait olivat vapaat. Kurssin alussa oli lähtötasotesti, jonka mukaan jaettiin ryhmiin. Itse sain pisteitä sen verran, että olin B2 -tasolla. Suosittelen tätä kurssia ehdottomasti kaikille!

15 ECTS DSH -Sprachkurse

Otin tämän kurssin ikään kuin jatkoksi tuolle Pre-Semester -kurssille. Tunnit ovat samaan aikaan joka arkipäivä. Kurssi kestää kolme kuukautta, ja sen aikana käydään läpi todella perusteellisesti kielioppi ja valmennetaan DSH -kokeeseen, jonka suoritettuaan voi päästä tutkinto-opiskelijaksi. Suosittelen tätä kurssia kaikille, sillä samalla tavoin eri lähtötasotestit on alussa, ja verrattuna iltapäivisin olevaan kurssiin, niin tällä kurssilla oppii huomattavasti enemmän puhumaan, sekä kieliopissa pureudutaan paremmin ongelmakohtiin.

5 ECTS Customer Value Management

Tämän kurssin aikataulu oli oikeastaan se syy, miksi menin kurssille, sillä luennot olivat heti kielikurssin jälkeen. Tosin olisin hieman voinut ajatella, että neljäntunnin luennot viiden tunnin kielikurssin jälkeen on aika tiukkaa. Kurssilla pureudutaan markkinoinnin haasteisiin, erityisesti asiakasarvoon, ja siihen, kuinka siitä saadaan yritykselle mahdollisimman suuri hyöty. Kurssilla tehtiin harjoitustyö paikalliseen yritykseen, joka opiskelijoiden tuli itse etsiä. Lisäksi kurssiin kuului kolme case-harjoitusta, sekä kaksi case-koetta. Työmäärältään todella raskas kurssi opintopisteisiin nähden, mutta juuri yritykseen tehtävän harjoitustyön takia todella opettavainen. Kurssin opetuskielenä oli englanti, mutta omassa ryhmässäni oli puolet saksalaisia, ja kaikki haastattelut yritykseen ja sen asiakkaisiin hoidettiin saksaksi.

5 ECTS Economic of European Integration

Kurssin luennoitsija oli todella vakuuttava esittelyssä, ja siksi päätin mennä kurssille. Kurssilla oli luentoja kerran viikossa, sekä joka toinen viikko harjoitukset. Aihealueina käsiteltiin EU:ta, ja EU:n talouspolitiikkaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Oman lisämausteensa luennoille toivat mukavat keskustelut, joihin vaihto-opiskelijoiden kannustettiin osallistuvan, sillä jokaisella oli omakohtaisia kokemuksia kotimaastaan. Kurssi oli virallisesti englanniksi, mutta tentissä sai vastata myös saksaksi. Kursilla oli noin puolet vaihto-opiskelijoita, ja puolet saksalaisia kansainvälisen kaupankäynnin lukijoita, joten luentojen jälkeen tuli usein juteltua myös saksaksi.

Näiden "virallisten" kurssien lisäksi olen käynyt täällä elämän kannalta hyvinkin tärkeitä kursseja, nimittäin tanssikursseja:

Salsakurssi

Salsakurssini oli aloittelijoille suunnattu, jonne periaatteessa oli pareittain ilmoittautuminen, jonka vuoksi etsin ennen kurssin alkua itselleni paria kiivaasti. Paria viikkoa ennen kurssin alkamista eräs saksalaisen kaverini kaveri oli innostunut lähtemään kurssille. Kurssi lähti aivan alkeista, mutta kolmen kuukauden aikana opin yli 15 erilaista kuviota salsaan. Näiden lisäksi kävimme kurssilaisten kanssa harjoittelemassa paikallisella salsaklubilla usein, jossa opettajatkin kävivät.

Grundkurse für Anfänger

Tämä kurssi oli ainut vakio- ja lattaritanssikurssi, jonne pääsi ilman paria. En nimittäin onnistunut löytämään toista tanssiparia heti alkuun, joten ajattelin, että pieni kertaus ei ole pahitteeksi. Kurssilla käytiin läpi foxtrott, tango, chachacha, rumba, samba, discofox, sekä itse pidin yhden oppitunnin buggista. Yksin meneminen ei haitannut, sillä kuten Suomessa, niin tanssikursseilla on enemmän naisia kuin miehiä, joten tanssimaan pääsi.

Suosittelen ottamaan Unisportin kursseja rohkeasti, sillä siellä oppii kaikista parhaiten saksankieltä, kun ei koko aikaa tule hengattua vain muiden vaihtareiden kanssa, joiden kanssa tilaisuuksia tulee kyllä useasti viikonloppumatkoilla. Parin ekan viikon jälkeen huomasinkin, että olin vapaa-aikanani enemmän saksalaisten kavereiden kuin muiden vaihtareiden kanssa. Tämä auttoi valtavasti myös kielikurssilla, ja ensimmäisen kuukauden jälkeen, eli lokakuusta lähtien, en ole nähnyt unianikaan öisin kuin saksaksi. Lisäksi muiden saksalaisten kanssa kun olen jutellut, niin ekan kuukauden jälkeen huomasin, että puheeni rytmi ja lausunta parantuivat hyvin lähelle jo natiivitasoa.


Kokonaisuutena olen ollut todella tyytyväinen paikalliseen yliopistoon ja sen kursseihin. Kaikki jutut ovat sujuneet hyvin, ja kysyvä ei tieltä eksy ongelmatilanteissa. Kursseista keskiarvoni on jotain 1,7 - 2, eli "Suomi-arvosanoin" 4+ - 4. Lähtötasoni saksankielessä oli se B2, tällä hetkellä olen ylimmällä C1 -tasolla. Tavoitteeni siis on täyttynyt, eli tämän reissun jälkeen pystyn puhumaan ja kirjoittamaan sujuvasti saksankielellä.

..Vielä kerran minäkin tanssia saan..

Seuraava tarina olkoon opettavainen kertomus nuorille miehille, jotka haaveilette jossain vaiheessa elämäänne parkettien valloituksesta tanssin avulla. Samoin teki hänkin, eräs nuori savolaispoika keväisessä Saksan yössä noin viikko sitten. Juttuhan meni jotenkin näin:

Lämmin keväinen tuuli puhalteli pitkin päivää vasten hänen kasvojaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Viimeisen tentin jälkeen helpotus oli valtava, olihan takana vaihto-opiskellussa hyvin tiukka tahti, ja kaikki kurssit olivat nyt paketissa koko vuoden osalta. Hänen mielessä kyti ajatus, että jotakin erilaista pitäisi tehdä. Suomipojallahan ei tunnetusti ole muuta mielessä, kuin hyvät lavatanssit kun jostain vain löytäisi, niin iltahan olisi täydellinen. ”Muutama humppa, ehkä parit foksit tekisivät nyt kyllä terää”, tuumi hän.

Pienen tutkiskelun, ja muutaman puhelun jälkeen tanssit löytyivät! Ihan lavatansseja ei sentään löytynyt, mutta Tanzmal -ilta kuitenkin. Luvassa oli siis parhaita saksalaisia Schlagereita, sekä tanssimusiikin klassikoita suoraan 70 –luvulta. Reipas tanssimieshän löytää vaikka autiolta pellolta tanssitettavaa, joten hän ei turhaan hätäillyt ennen tansseja tanssiseurasta.

Viimein koitti odotettu ilta. Reipasvauhtinen juoksulenkki on tehtävä perinteisesti ennen tansseja, sillä liiallinen innokkuus heti ensimmäisillä nopeilla kappaleilla kostautuu aina loppuillasta järjettömään hapotukseen. Sen jälkeen suomi-iskelmää taustalle, discofox –askeleiden pikakertaus, ja tinakengät jalkaan. Tuo mies oli valmis vaikka suurempaankin taistoon!

Täsmällinen suomalainen ei halua menettää hetkeään hyvistä tansseista, joten ovella on oltava koputtelemassa jo viittä vaille. Niin teki tämäkin savolainen, tuo mies valmiina tanssimaan. Samalla kun muu väki saapui tansseihin, oli hän varannut jo strategisesti parhaan pöydän, kengännauhat kiristänyt, sekä luonut ensisilmäyksen tanssilattialle.

Vihdoin ja viimein koitti se hetki, kun ensimmäiset helmet saksalaisesta iskelmätuotannosta tulivat ilmoille. Selkä suoraksi, ja menoksi! Totta kai huolellinen valmistautuminen piti sisällään sen, että tansseihin oli niin sanotusti varmoja tanssitettavia scoutattu, joten penkkiä ei ennen illan viimeistä hidasta tarvitsisi varmastikaan katsella.

Jos Suomessa tanssit vetävät porukkaa hyvin, niin tällaisessa pienessä kylässä kun järjestetään joka toinen viikko discofox –ilta perinteisin menoin, niin paikalla on porukkaa kuin Maaningan Kasinon naistentansseissa konsanaan. Tanssiminen kylki kyljessä sai aivan uuden merkityksen, ja oman tanssiparin kyljestä ei ollut nyt kyse kuin hetkittäin. Tässä kohtaa tuleekin nyt se yllättävä tekijä, jonka tajusin vasta palattuani kotiin.

Suomessa tuo savolaispoika oli jo tottunut kävijä tansseissa. Hän ei heti säikähdä, vaan hakee aina hyvin reippaasti niin äitejä kuin tyttäriäkin hakurivistä, joskus jopa viereisessä istuvan tädinkin. Hän osaa varautua tansseihin siten, että autossa on aina muutama vaihtopaita yllättävän jiven ja buggin varalta. Saksassa hän luuli, että kaikki olisi hyvin, sillä paikallinen hakurivikulttuuri antaa usein mahdollisuuden muutamaankin huilihumppaan. Toisin kuitenkin kävi, ja pahempaa oli luvassa!

Sanotaanko näin, että koko pitkän illan kun hän tanssi pelkästään nopeita tansseja, on lienee aivan luonnollista, että hiki tirahtaa pintaan kuin saunassa konsanaan. Löylyä heitettiin välillä kiukaalle, kun väliin soitettiin muutamat salsat. Tunnelma oli jopa käsin kosketeltavissa, kostea ilta. Paikallinen ilmanvaihtohan on yleensä ikkunan aukaisu, eli käytännössä nolla. Ulospäin tanssipaikka näytti kovin maitolasilta, sillä kaikki ikkunat olivat kuin hyvien löylyjen jälkeen kosteat.

Pari vesilasia ehti hän koko illan aikana käydä juomassa kunnes valomerkki tuli. Oli aika lähteä kotiin. Kävellessä kesäisen lämpimässä yössä, tuumaili hän, että ”Olisihan niitä muitakin vaihtoehtoja käydä kylpemässä, mutta paremmin musiikki tuolla kyllä kuuluu kuin lauteilla.”

Tarina oli tässä. Nuoret miehet arvannettekin nyt, ja ehkä tässä voisi olla jopa kummisedällenikin varoittava esimerkki, kuinka lopulta kävikään, ja mikä oli tarinan opetus: Ette te mene farkuissa saunaankaan koskaan venyttelemään, saati sitten tanssimaan.

...when I was backpacking across western Europe..

When I was backpacking across western Europe... Ja kyllä, kohta kuljettu! Näin voin siis aloittaa tulevaisuudessa kertomaan juttuja.

Viime viikonlopppuna ei ollut tarkoitus lähteä minnekään, mutta sitten vahingossa huomasin Dortmundissa olevan Jagd & Hund -erämessut. Siispä aikataulusta kehiin, ja menoks! Samalla tuli nähtyä Dortmundin jalkapallostadion, joka on 80 tuhannen ihmisen vetoisuudellaan Saksan suurin.

Täytyy kyllä sanoa, että kerrankin huomasin saksalaista täsmällisyyttä, sillä messuille oli muutaman sadan ihmisen jono jo yli puolta tuntia ennen alkamisaikaa, ja kun kello oli pykälässään, oli noin kolme-neljä-kertaa Helsingin Messukeskuksen kokoinen ala täynnä ihmisiä. Saksalaiseen tyyliin messut olivat todellakin kaiken kattava, erilaisine virvokepisteineen, sekä lukuisine kojuineen.



Tietysti metsästysautoja pitää testata in action, joten halliin oli rakennettu esterata.


Eikä kalastustakaan opi, jos ei kalasta, joten eräässä messuhallissa oli perhoamisnäytös, ja samalla altaassa uiskenteli lohta ja muuta arvokalaa, joita kalasteltiin.


Messujen jälkeen olikin sitten hieman hoppu, sillä DeutscheBahn toimi yhtä hyvin kuin VR, joten muutaman junan missasin myöhästymisien takia. Tanssiaisiin lähtiessä mietin, että iltahan on varsin onnistunut, jos kerran pari pääsee edes tanssimaan, sillä paikalliset ei oikein ymmärrä suomalaista tanssikulttuuria, jossa parketilla ollaan niin kauan kuin musiikki vaan soi.

Huomaa hyvin kyllä, että vanhuus ei vielä lähestyvän merkkipäivän kynnyksellä osoita vielä dementian merkkejä, sillä tanssiaisten sijainnin katsoin kerran netistä, ja sen jälkeen aivan uudella alueella etsimään juhlapaikkaa. Saksalaista huumoria tuli hyvin koeteltua, sillä jos joskus olen Suomessa kysynyt; "Olenko minä väärässä vai sinä oikeassa paikassa?" Niin samanlainen olo tuli juhlapaikassa, sillä muita ulkomaalaisia ei paikalla ollut, ja aluksi luulin eksyneeni häihin, sillä juhlapaikka oli koristeltu todella kauniisti. Onneksi olin itsekin oikeassa paikassa :)

Jotain yhteistä suomalaisessa ja täkäläisessä tanssikulttuurissa on, sillä ilta alkoi valssilla perinteisesti. Siitä se ilta sitten lähti käyntiin, ja juuri ja juuri maltoin välillä käydä buffet-illallisen nauttimassa. Tanssilavakulttuuri, missä on hakurivit ja muut, puuttui tyystin näistä juhlista, mutta pian sain jo hakuriviä perustettua sinne, ja loppuillasta ei ollutkaan enää vaikeuksia bongata tanssimaan daamia.

En kyllä tämän vaihdon jälkeen hirveästi voi kehua discofox taidoilla, sillä humpan ja buggin yhdistelmä vaan näyttää niin koomiselta, että ei sillä tanssikilometrejä hirveästi jaksa kerätä. Paikallisille opetin hieman suomalaista tangoa, buggia, sekä salsaa. Näin ei tarvinnut pelkkää discofoxia humpata koko iltaa.

Tällä viikolla on vuorossa jälleen uuden taiteen lajin kokeileminen, ja jokin uusi kaupunkikohde korkkaus vuorossa, mutta se on vielä arvanheittoa vaille :)