..Minä soitan harmonikkaa.. Tai en nyt sentään, mutta tanssin varmasti :)
Tänään on siis päivä, jolloin täyteen tulee jo kokonainen neljännesvuosisata. Täytyy kyllä sanoa, että onpa aika mennyt nopeasti! Tapahtumia, hienoja kokemuksia ja kilometrejä on kertynyt mittariin ainakin 25 vuoden edestä.
Onko tästä ajasta jäänyt nyt kuitenkaan loppupeleissä mitään käteen?
Tein viime viikolla todella pitkän lenkin maaseudulle, ja pohdiskelin, että tarviiko tässä ruveta ikäkriisiä kehittämään tai panikoimaan jostakin asiasta. Tulin siihen tulokseen, että on ollut kyllä tosi mukava tutustua omaan pääkoppaan näiden vuosien aikana, ja siinä samalla on tutustunut satoihin muihin ihmisiin, joiden kanssa on kaverustunut, sekä niihin helmiin, joiden kanssa on ystävystynyt.
Samalla tajusin, että onneksi elämässä on vielä niin paljon kokematta, että nyt ensimmäisen kvartaalin jälkeen on etsitty jalansijat valmiiksi, ja tosi paljon on ainakin yritetty kaikkea! Nyt sitä ruvetaankin vasta oikeasti yrittämään ja ottamaan iskuja vastaan. Katsotaan, että miten se lento riittää. Täytyy kyllä sanoa, että parempaa kokemustyökalupakkia en oikeastaan olisi voinut toivoakaan seuraavalle etapille; Ensimmäiset neljä kiloahan oli tuli aikoinaan vanhempien avustuksella lähtötasoksi, ja minä olen sen jälkeen tehnyt 66 kiloa lisää.
Seuraavan kvartaalin tavoitteet alkaa hahmottua aikanaan, ensimmäiset suuret haasteet häämöttävät jo lähietäisyydellä, enkä elämästäni aio helppoa tehdä tulevaisuudessakaan. Siitä pidän kuitenkin edelleen kiinni, minkä joskus teinivuosina päätin, että viisikymppisenä aion olla vetreässä kunnossa "eläkkeellä". Se, että mitä "eläkkeellä" tarkoittaa, on vielä hämärän peitossa, mutta ainakin harrastaa aion paljon. Kuulostaa kyllä kieltämättä aika mahdottomalta, mutta hei, viime kvartaalin alussa en edes kävellyt, ja nyt sujuu jo humpasta chachachahankin! Enkä muistaakseni hirveesti jutellutkaan silloin, oli varmaan ensimmäisiä ja viimeisiä hetkiä, ku olin hiljaista poikaa.. :D Ei siis muuta ku hommiin! :-)
..Voisin viettää juhlapäivää, jälleen huomenna..
Ja niin varmasti vietänkin. Ensi viikolla juhlimme "Wanhojen Herrojen iltaa" Düsseldorfin karnevaaleissa. Saan mukaan juhlahumuun Suomesta kolme nuorta herraa. Heistä kahdella on ensi viikolla synttärit, joten vietämme siis 75 -vuotisjuhlat. Onneksemme koko Saksa osallistuu mukaan näihin juhlaviikkoihin, sillä kuulemieni huhupuheiden mukaan koko länsi-Saksan karnevaalien "pääkeskukset" Düsseldorf ja Köln tulevat olemaan aivan täynnä ihmisiä! No, molemmat kaupungit tulemme katsomaan, ja se nää nähtäväksi, millainen juhlaparaati meille on järjestetty. Toivottavasti nitropurkkia ei vielä pumpun toimintaan sentään tarvita.
Jotta elämä ei tosiaan käy tylsäksi, ja uusia kokemuksia tulee varmasti tarpeeksi, niin kyllä minä viime viikolla TAAS mietin, että "Mitä ihmettä minä täällä teen!?" Olin nimittäin pienessä Rheinen kylässä eräässä vanhassa Gasthaussissa pitämässä tangokurssia! Pidin kolmetuntia opetusta pääasiassa tangosta, mutta oppilaani, 12 henkeä suomalais-saksalaisia pariskuntia, oppivat todella nopeasti kaikki ohituksetkin, joten opetin heille sitten lähes koko lavatanssien perustanssienkirjon (Bugg, foksi, humppa, jenkka, valssit). Alkuun piti hieman hakea tanssisanoja, mutta sitten mieleeni tuli omalla tanssikurssilla opettajien käyttämät termit, joten saksankielellä selvisin koko illan.
Paikka oli aivan upea, vanha Gasthaus, jossa oli puinen lankkulattia, ja hirretkin näkyivät sisällä. Siinä suomi-iskelmän soidessa, tuli mieleen, että olo oli kuin latotansseissa olisi ollut. Pääsin itsekin nimittäin alkuneuvonnan jälkeen tanssimaan, sillä pari rouvaa olivat ilman paria. Todella hauska ilta! Kyllähän se näin on, että missä suomipoika liikkuukin, niin meno on saletisti let´s go!
..Voisin viettää juhlapäivää, jälleen huomenna..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti