17. helmikuuta 2011

..Vielä kerran minäkin tanssia saan..

Seuraava tarina olkoon opettavainen kertomus nuorille miehille, jotka haaveilette jossain vaiheessa elämäänne parkettien valloituksesta tanssin avulla. Samoin teki hänkin, eräs nuori savolaispoika keväisessä Saksan yössä noin viikko sitten. Juttuhan meni jotenkin näin:


Lämmin keväinen tuuli puhalteli pitkin päivää vasten hänen kasvojaan. Siitä se ajatus sitten lähti. Viimeisen tentin jälkeen helpotus oli valtava, olihan takana vaihto-opiskellussa hyvin tiukka tahti, ja kaikki kurssit olivat nyt paketissa koko vuoden osalta. Hänen mielessä kyti ajatus, että jotakin erilaista pitäisi tehdä. Suomipojallahan ei tunnetusti ole muuta mielessä, kuin hyvät lavatanssit kun jostain vain löytäisi, niin iltahan olisi täydellinen. ”Muutama humppa, ehkä parit foksit tekisivät nyt kyllä terää”, tuumi hän.


Pienen tutkiskelun, ja muutaman puhelun jälkeen tanssit löytyivät! Ihan lavatansseja ei sentään löytynyt, mutta Tanzmal -ilta kuitenkin. Luvassa oli siis parhaita saksalaisia Schlagereita, sekä tanssimusiikin klassikoita suoraan 70 –luvulta. Reipas tanssimieshän löytää vaikka autiolta pellolta tanssitettavaa, joten hän ei turhaan hätäillyt ennen tansseja tanssiseurasta.


Viimein koitti odotettu ilta. Reipasvauhtinen juoksulenkki on tehtävä perinteisesti ennen tansseja, sillä liiallinen innokkuus heti ensimmäisillä nopeilla kappaleilla kostautuu aina loppuillasta järjettömään hapotukseen. Sen jälkeen suomi-iskelmää taustalle, discofox –askeleiden pikakertaus, ja tinakengät jalkaan. Tuo mies oli valmis vaikka suurempaankin taistoon!


Täsmällinen suomalainen ei halua menettää hetkeään hyvistä tansseista, joten ovella on oltava koputtelemassa jo viittä vaille. Niin teki tämäkin savolainen, tuo mies valmiina tanssimaan. Samalla kun muu väki saapui tansseihin, oli hän varannut jo strategisesti parhaan pöydän, kengännauhat kiristänyt, sekä luonut ensisilmäyksen tanssilattialle.


Vihdoin ja viimein koitti se hetki, kun ensimmäiset helmet saksalaisesta iskelmätuotannosta tulivat ilmoille. Selkä suoraksi, ja menoksi! Totta kai huolellinen valmistautuminen piti sisällään sen, että tansseihin oli niin sanotusti varmoja tanssitettavia scoutattu, joten penkkiä ei ennen illan viimeistä hidasta tarvitsisi varmastikaan katsella.


Jos Suomessa tanssit vetävät porukkaa hyvin, niin tällaisessa pienessä kylässä kun järjestetään joka toinen viikko discofox –ilta perinteisin menoin, niin paikalla on porukkaa kuin Maaningan Kasinon naistentansseissa konsanaan. Tanssiminen kylki kyljessä sai aivan uuden merkityksen, ja oman tanssiparin kyljestä ei ollut nyt kyse kuin hetkittäin. Tässä kohtaa tuleekin nyt se yllättävä tekijä, jonka tajusin vasta palattuani kotiin.


Suomessa tuo savolaispoika oli jo tottunut kävijä tansseissa. Hän ei heti säikähdä, vaan hakee aina hyvin reippaasti niin äitejä kuin tyttäriäkin hakurivistä, joskus jopa viereisessä istuvan tädinkin. Hän osaa varautua tansseihin siten, että autossa on aina muutama vaihtopaita yllättävän jiven ja buggin varalta. Saksassa hän luuli, että kaikki olisi hyvin, sillä paikallinen hakurivikulttuuri antaa usein mahdollisuuden muutamaankin huilihumppaan. Toisin kuitenkin kävi, ja pahempaa oli luvassa!


Sanotaanko näin, että koko pitkän illan kun hän tanssi pelkästään nopeita tansseja, on lienee aivan luonnollista, että hiki tirahtaa pintaan kuin saunassa konsanaan. Löylyä heitettiin välillä kiukaalle, kun väliin soitettiin muutamat salsat. Tunnelma oli jopa käsin kosketeltavissa, kostea ilta. Paikallinen ilmanvaihtohan on yleensä ikkunan aukaisu, eli käytännössä nolla. Ulospäin tanssipaikka näytti kovin maitolasilta, sillä kaikki ikkunat olivat kuin hyvien löylyjen jälkeen kosteat.


Pari vesilasia ehti hän koko illan aikana käydä juomassa kunnes valomerkki tuli. Oli aika lähteä kotiin. Kävellessä kesäisen lämpimässä yössä, tuumaili hän, että ”Olisihan niitä muitakin vaihtoehtoja käydä kylpemässä, mutta paremmin musiikki tuolla kyllä kuuluu kuin lauteilla.”


Tarina oli tässä. Nuoret miehet arvannettekin nyt, ja ehkä tässä voisi olla jopa kummisedällenikin varoittava esimerkki, kuinka lopulta kävikään, ja mikä oli tarinan opetus: Ette te mene farkuissa saunaankaan koskaan venyttelemään, saati sitten tanssimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti