Euroopassa

Kohta lennän mä täältä pois,

jos vaan lennot lentää vois.

Pitkä on ollut tämä retki,

on mennyt kuin hetki.

Olin vasta Berliinissä,

sen jälkeen Münchenissä.

Etsin täältä jopa tanssit,

jossa tanssin foksit ja valssit.

Kieltä en aina ymmärtänyt,

elin vain tässä ja nyt.

Nyt kun vaan kaiken muistais,

monta juttua kotona kertois.

Pian tänne mä palaan,

ja taas Eurooppaa halaan.

Frohe Weihnachten und ein gutes neues Jahr!

Joulupukki, joulupukki..

..Eikö taakka paina selkää, käyppä tänne emme pelkää!

Näin iloisesti laulu raikui tiistai-iltana, kun tepastelin sisään punanuttuisena ja valkopartaisena. Kyseessä oli siis yliopiston suomenkielen kurssilaisten pikkujoulut, jonne suomenkielisellä pukilla oli tilausta. Harvoin olen osannut sanoa ei näinkin huokuttelevasta esiintymisharjoituksesta, joten eiku vaan pukua niskaan ja juttuja soveltamaan :) Hauskaa tuntui olevan ainakin muilla suomalaisilla vaihtareilla, mutta harmi vaan, että saksalaisilta meni parhaat jutut hieman ohi, joten oli puhuttava sitten välillä saksakin :)

Kurssit ovat tältä vuodelta enää kohta alkavia viimeisiä harjoituksia vaille paketissa. Ensi vuodelle jää yhden kurssin koe, sekä markkinoinin raportin palautus. Tämän hetkinen noppakertymä on 20, ja kaikki saksankielestä. Ei ihme, että olo on välilllä ollut kuin humanistilla konsanaan. Eipä ole tarvinnut aiemmin tehdä neljää kuukautta joka ikinen päivä saksanläksyjä iltaisin, sekä aamulla heti viiden tunnin otos kielten tunteja :) Suosittelen kyllä kaikille tänne tuleville vaihtareille tuota 15 op:n DSH-kurssia. Opettajat ovat hyviä, ja tosiaan puhetta ja kielioppia tulee joka päivä, joka tekee todella hyvää kielenkehittymisen kannalta :) Kyllä nyt on helppo jutskailla, kun tajuaa vähän, että mitäs lauserakennetta sitä tulikaan käytettyä.

Eilen oli sitten vaihtareiden vuoden huipentuminen, sillä Eurobiz järjesti Unipartyt. Olin itsekin muutaman tunnin töissä ja valmistelemassa noita juhlia, jolla kerätään varoja paikallisen vaihtarijärjestön toimintaan ja matkoihin.

Juhlissa oli sitten kilpailuja meidän järjestäjien kesken, ja jokaisen tuli tuunata oma bilepaita, joka edellisenä iltana jaettiin, mieleisekseen. Ilokseni voin todeta, että voitto tuli tällä kertaa tähän osoitteeseen! =) Heti paidat saatuani heräsi mielessä ajatus, että tiedän tasan tarkkaan, kuinka fiksaan siitä kivan. Jotenkin se kilpailuvietti sisälläni ei vaan salli lähteä ihan jumbosijasta taistelemaan, vaan suomityyliin pistesijakin ois jo puolivoittoa :) Koko yö siinä lähes tulkoon meni neula ja lanka käsissä, mutta lopputulos olikin sitten voittoon riittävä. Ei onneksi ole kasvanut peukalo keskelle kämmentä tässä muutamassa kuukaudessa.

Tämä paita tulee päätymään kunniapaikalle Mr. Sigma -04 pokaalin viereen. Kaikkeen sitä tuleekin välillä lähdettyä ja innostuttua!




Joulu painaa väkisinkin päälle, ja Saksa ottaa elämässäni aikalisän hetkeksi. Ensi tiistaina lennähdän koti Suomeen, mikäli nämä kovat lumisateet eivät vaan sulje lentokenttiä.. Suomessa odottaakin tanssit, metsästys ja Pimu :)

Jatkoaikaa viisumiin!

Aika kuluu kuin iltamissa konsanaan, ja vauhtia on kiristetty pari pykälää vielä näin ennen joulua, jotta varmasti jouluna tulisi levättyä :)

Tällä viikolla juhlimme suomalaisten kanssa itsenäisyyspäivää perinteisin menoin. Onneksi netistä pystyi seuraamaan suoraa lähetystä linnanjuhlista, joten siinähän se ilta rattoisasti hurahti. Hetki, jolloin ei tarvinnut miettiä yhtään sanaa, sai vaan puhua omaa äidinkieltään. Hienoa olla suomalainen!

Tällä viikolla tuli reissattua pariinkin otteeseen. Yksi reissuista oli pyörähtäminen Düsseldorfissa, jossa kävin vierailemassa viime kesäisen työnantajani paikallisessa toimistossa. Eilen taas singahdin heti aamusta Kasseliin, jossa oli koiranäyttely.

Tällä viikolla aloin torstain jälkeen miettiä tosissaan sitä vaihtoehtoa, että entä jos tällä olisikin hieman pidemmän pätkän... Enää se ei tuntunut niin mahdottomalta ajatukselta, kun vielä kesällä se vielä hieman huvitti lähinnä. Siihen ajatusta selkeytti ehkä se, että näin muita suomalaisia, ketkä olivat täällä jo jokusen vuoden olleet. Samalla kyselin vähän siitäkin seikasta, mitä elämä täällä todella on, kun olemalla ruvetaan olemaan :) Pitää nyt vaan hautoa ajatusta, ja toivoa parasta, että "viisumihakemus" menisi läpi ;) Ensimmäisenä Pimu tulisi pikakyydillä tänne, siinähän sitä "koti" olisikin sitten kasassa, ja mikäpä ettei muutamaa vuosi keski-Euroopassa menisi :)

Kasselissa tuli pyörähdettyä hieman tutkailemassa seuraavaa projektia, ja jotain kivaa sieltä löytyikin... Nyt ois sitten melkein värisuora katottu puudeleita ympäri Eurooppaa, eli korttipeli käyntiin siitä, minkälaisia pentuja lähetellään ja minne :) Valkoisia, punaisia ja mustia on tsekattu, ja kaikki täyttävät kriteerini niin luonteen kuin ulkonäön puolesta.

Oma pentukuume ei meinaa ottaa nyt lämpöä millään, ja ehkä hyvä niin. Ihan kivutta silittelin koiria, ja osa oli kyllä todella upeita! Kunhan nyt Pimun saisin ensin lepyteltyä ja järjesteltyä tänne, niin siinä on ehkä tavoitetta kerrakseen ja seuraaviksi vuosiksi haasteita elämään riittävästi.

Koiranäyttelyssä mietiskelin itsekseni hieman, ja tulin siihen tulokseen, että jos seuraavan kerran menen koiranäyttelyyn ilman lederhoseneita tai koiraa, niin kaikki ei ole hyvin! Eka kertaa tuli mieleen, että hitsi, en ole omaa koiraa nähnyt yli kolmeen kuukauteen, ja silti juoksen täälläkin kennelkalenterin mukaan. Hei haloo Ari! Joo, se juokseminen suuntautuu nyt sitten hieman eri intresseihin vuodenvaihteen jälkeen, ja Prätkäprojekti 2011 lähtee tulille :) Mut jos menee lederhoseneissa näyttelyyn, niin se ei ihan niin paha ole, sillä KAIKKIHAN niissä täällä kulkee! ;)

Joulu on taas, joulu on taas

Joulumarkkinat ja Saksa ne yhteen soppii, ja erittäin hyvin!

Jokainen kaupunki on herännyt henkiin, ja kojuja on pystytetty kaikkien keskustojen kadut täyteen. Ihmiset menevät sinne päivisin, töiden jälkeen ja viikonloppuisin viettämään aikaa koko perheen voimin. Jos vilu yllättää, niin voi pujahtaa hetkeksi nauttimaan lämmin kuppi glühweinia kojun alle lämmittelemään ja katsomaan joulun taikaa :)

Talven toiset pikkujoulut olivat perjantaina, ja kyllä suomi-kuvaa parannettin paljon. Jokaisen vaihto-oppilaan tuli nimittäin esittää omasta maastaan joululaulu, ja näin teekkarin näkökulmasta laulu sujui paremmin kuin hyvin :) Onneksi lapsena on tullut "Joulupukki, joulupukki.." -laulua laulettua sen verran, että sanat tulivat kirkkaana mielessä.

Parin tunnin yöunien jälkeen houkutteli valkoinen ja luminen maa tämän pohjoisen pojan katsomaan sitten hiihtokisoja! Kyllä vain, ei sitä osannut jäädä viikonloppuna lepäämään, vaan matkalle Düsseldorffiin ja maailmacup-kisoihin. Keskelle Düsseldorffia Rheinin varrelle oli tuotu lunta vähän reilumpi erä, ja rakennettu sprinttirata. Rata näytti todella hyvälle, ja parin asteen pikkupakkanen ja kirkas taivas kruunasivat tämän talviurheilupäivän.


Düsseldorf am Rhein =)

Ei täällä pelkästään reissuttu olla, sillä kaikissa kursseissa alkaa viimeiset tiristykset olla käsillä. Kielikurssilla on ollut kirjallisia kokeita ja tekstintuottamisia oikein urakalla, ja vielä pari viikkoa sitä rumbaa edessä. Markkinoinnin kurssi huipentuu myös parissa viikossa tentin ja harjoitustyön palautuksen muodossa. Siinäpä vasta kurssi, jota suosittelen hänelle, kuka ei pelkää tarttua härkää sarvista, saada kontakteja, ja tehdä tosi paljon töitä. Vastapuolena on vaan se, että kurssi vie aikaa todella paljon, ja kurssilla riittää case-harjoitusten tekoa jatkuvasti.

Ensi viikolla tulee sitten kilometrejä vähän joka suuntaan; Düsseldorf, Kassel, Münster.
16 luukkua jäljellä jouluun ;)

Eilen oltiin Münchenissä, huomenna en tiedä missä

Matkakuume paranee reissuamisella, ja samallahan siinä mieli virkistyy kummasti :)

Münchenissä vierähti toissa viikonloppu hyvin sutjakkaasti. Vielä lähtöaamulla jouduin arpomaan, lähteäkö vai ei, sillä pieni kuume oli tullut takaisin. Tein kuitenkin jälkikäteenkin katsottuna oikean päätöksen, ja lähdin aamulla klo 06 reissuun. Edessä ei ollutkaan kuin 600 kilometrin pika-ek autobahnalla. Bussikuski oli tällä kertaa todella loistava! Matkalla pidettiin vain yksi pikapysähdys, ja ennenkuin tajusinkaan, niin olimme jo Münchenissä :)

Hetken aikaa mietin, näinköhän tämä kylä tuntuu millekään Berliinin jälkeen. Onneksi olin väärässä, ja talvisen kaunis Oktoberfestin kotikylä pääsi täysin oikeuksiinsa. München tuntui todella kompaktin kokoiselta paikalta, ja vaikka siellä asuu pitkälti yli miljoona ihmistä, niin ei se kyllä tuntunut niin älyttömältä, vaikkakin joulumarkkinoilla kävelessä huomasi, että kahta peräkkäistä askelta ei pysähtymättä voinut ottaa.

Münchenistä löytyi sitten insinöörin toinen koti, nimittäin BMW-Welt. Huippu autoja riitti toinen toistaan, ja löytyihän sieltä se omakin ihastus, nimittäin aivan loistava automalli, jolla olisi hyvä kesäisin tansseihin ajella. En tiedä, miten maailma onkaan voinut liikkua ennen baijerilaisten insinöörien taidonnäytteitä :) Noh, ei Saksan toinenkaan suuri autoylpeys jäänyt Münchenissä huomiotta; Siinä missä luulin askarrelleeni itselleni kivan joulukalenterin, niin Mersun joulukalenteri, jossa joka luukkuun oli piilotettu eri auto, vie kyllä voiton aika suvereenisti.

Ennen lähtöä kotimatkalle, ajoimme kohti Itävallan ja Saksan rajalla olevaa Schloss Neuschwansteinia. Aivan satumainen paikka Alppien juurella. Siinä pääsi hieman esimakuun niistä etelän kukkuloista, joita sitten on lähdettävä moottoripyörällä pujottelemaan :)


Jos joku on varmaa, niin Suomi-lippu pidetään korkealla koko ajan!

Reppu selkään ja menoksi!

Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä vilhakkaliikkeinen savolainen jähmety paikoilleen.

Taas on se päivä menossa, jolloin vatsanpohjassa lentää perhosia, karttasivuja tulee katsottua sekä mielessä pyörii saksankielensanoja miljoonia. Huomenna lähdetään taas reissuun katsomaan vähän mualimoo eri kantilta, nimittäin Müncheniin. Sitä varten pitää tietysti pakata reppu viimeisen päälle, sekä opetella jonkin aihealueen sanoja, jotta voi keskustella jostakin uudesta jutusta saksaksi :) Eli suomeksi sanottuna, säistä on puhuttu nyt jo ihan tarpeeksi =)

Tämä viikko on hujahtanut pientä matkakuumetta parannellessa, joka vaati jopa lepopäivänkin. Eikä siinä vielä kaikki, olen joutunut olemaan kurkkukivun vuoksi täysin hiljaa! Aivan kaamea olo vaan olla tunnilla, ja olla vastaamatta, vaikka juttuja olisi tullut auf Deutsch so fließend (saksaksi sujuvasti)! Huh huh, ei yhtään sovi meikäläisen luonnolle nämä hiljaisen tiedon päivät.

Tässä huilailessa on kuitenkin ollut aikaa pohtia, ja iskeä kalenteriin merkintöjä pitkälle ensi vuoteen. Nyt mennään jo toukokuussa kalenterin sivuilla =) Ei aivan huonoa pohdintaa sentään :) Muutama isompi suunnitelma on ensi vuodelle hautumassa, mutta niistä taidan valottaa vähän myöhemmin, kunhan otan ensin selkoa, miten pystyn kaiken järjestämään =) Se, jos mikä, on kuitenkin varmaa, että ensi vuosi on jälleen elämän vuosi 2011!

-

Tässä eräänä päivänä mietin kielikurssilla; Miten voi olla, että "päivän kunto" vaihtelee todella rajusti saksankielen osalta...? Yhtenä päivänä tuntuu, että puhun jopa hyvinkin henkeviä asioita ja käytän nokkelasti eri kielioppirakenteita. Pystyn jopa heittämään juttua kuin savonmurteella konsanaan. Toisena päivänä taas mennään metsään ja kovaa. Virheitä tulee silloin aivan perusjutuissakin ja ei millään saa muodostettua lauseita tutuistakaan sanoista.

Ehkä nyt alkaa olla se vaihe, että pääkoppa jäsentelee tätä kaikkea kielitulvaa. Eniten ongelmia on tällä hetkellä ruotsinkielen kanssa, sillä tuntuu, että ne sanat vaan on korvattu päässä saksalaisilla, eikä niitä sieltä löydy sitten MILLÄÄN. Kunpa joku päivä vielä heräisin sellaisten tähtien alla, että huomaisin; "Minähän puhun kieliä!" :D

Onneksi yleistaso saksankielessä on kuitenkin noussut alkuvaihtoon verrattuna huimasti, sillä eilen piti markkinoinnin harkkatyön tiimoilta soittaa saksalaiseen asiakasyritykseen, niin tällä kertaa jouduimme hoitamaan puhelun kokonaan auf Deutsch. Aivan vaikeimpia tietoteknisiä sanoja lukuunottamatta tuli välillä jopa olo, että miten hyvälle se tuntuu, kun kaikki ei ole hepreaa, vaan ymmärtää ja tulee ymmärretyksi =)

Tuon puhelun jälkeen tuli taas se olo, mikä on tullut monesti ennenkin. Monta kertaa olen huomannut, että jonkin hyvän keskustelun jälkeen, oli kieli mikä hyvänsä, niin aivot luulee, että olen Suomessa oppitunnilla! Nimittäin tulee sellainen olo, et okei, mä olen nyt puhunut teidän äidinkieltä ja tämä teema on käsitelty, joko puhutaan suomeksi. :D En tiedä yhtään, mistä tuo tulee, mutta monesti olen havahtunut siihen, että hetkinen, jatketaankin sitten tällä kielellä.

Seikkailu jatkuu! Reppu selkään ja menoksi!

Eau de Cologne - Kölnin vettä ilmassa

Nächste Bahnhof: Köln

Katselen, kurkin ja kuvaan. Kaikkea ei voi silmä, eikä kamera vangita. Kölnistä se lähti 300 vuotta sitten, ja nyt sitä jo moni muukin tuoksuttelee, nimittäin Kölnin vettä. Tuoksu sitrusmainen ja aisteja koetteleva.

Tarina oli aivan uskomattoman hieno, ja ken´mukanani joskus Kölniin uskaltautuu, osaan kertoa siihen vielä monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka luulen ymmärtäneeni hyvin saksalaisen oppaan kierrokselta ;)

Täältä se sitten lähti =)


Maailmassa voi valita monet asiat, muun muassa; Onnea vai mammonaa? Jos hieroo isoa ja pyöreää nenää Kölnissä, tuo se tarinan mukaan onnea ja toivomukset toteutuu. Sen sijaan koppavaa nenää hierova saa osakseen maallista mammonaa, mutta kuka sitä tarvitsee, jos onni ei ole myötä... Näin päättelin, ja valitsin tottakai ison ja pyöreän nenän, ja laitoin matkaan toivomuksen =) Nyt sitten odotetaan, milloin unelmien pilvilinnassa toiveeni toteutuu =) Tai no, onhan onnea myös heittää aamulla reppu selkään, kulkea mieliavoimena, ja yht´äkkiä huomatakin elävänsä jokaista hetkeä, niinkuin joskus on elämässä haaveillut. Toiveet toteutuu, jotkut aiemmin, jotkut vasta onnekkaiden sattumien myötä :)

Kerro kerro nenänen, oi mis´on onneni...? :)

Paikalle ei pysähdytä, ensi viikolla München, seuraavana maailmancup -hiihdot Düsseldorfissa, koiratouhuja Kasselissa, ja sitten kot´Suomeen! Kuka vei multa nämä päivät ja minne katosi syksy?! Onneksi sentään hirvenmetsälle ehdin vielä hyvin tänä vuonna =) Ensi vuonna on täällä vielä hetki aikaa kulkea, katsoa ja mietiskellä =)

Syksy saapui kaupunkiin!

Nyt sen hokasin, kun sen tuuli niin selvästi kertoi; Syksy on täällä!

Tänään lenkillä oli todella lämmintä, +17 parhaimmillaan. Tuuli puhalteli lämpimästi lehtiä lentoon, ja minä tepastelin kuin kesässä konsanaan t-paidassa pitkin raittia laulellen. Olin jossain ajatuksissani, ja mietin, että hitsi, se on nyt siinä! Olen elänyt ja kokenut nyt sen ruskahetken!

Eilispäivä sujui yksi-risti-kaksi arvonnan tuloksena hatusta löytyneessä kaupungissa -> Essenissä! Ei mitään muuta kuin pieni mielikuva täplästä kartalla ollut kaupungista, joka on vain hieman Helsinkiä isompi. Ei siis mikään pieni kaupunki loppupeleissä, vaikka välillä kyllä tuntui, että Maaningan pelloillakin on vilskettä enemmän. Pari päivää jatkunut vesisade oli näet sulattanut suuren osan shoppailukansasta koteihin, joten kaduilla mahtui kulkemaan hyvin :)

Kaduilla huomasi, että joulumarkkinat tekevät tuloaan vauhdilla, ja rakennustyöt olivatkin täydessä touhussa. Joulumarkkinoita odotellessa =)

Paikalliset muutamat turistikohteet tuli kierrettyä; Alvar Aallon suunnittelema Musiikkiteatteri, Ruhrin korkein rakennus, sekä 1300-luvun katedraali. Jos jotain matkalta tarttui, minkä takia sinne tulee palata, niin pari hyvää pikkupuotia tuli laitettua muistiin :)

Vaihdon tarkoituksenahan on ollut kerätä uusia kokemuksia mahdollisimman paljon; Tällä viikolla on ollut kyllä niin monessa asiassa korkkaus, eikä perjantai-ilta tehnyt siinä poikkeusta. Siinä missä lukioaikoina vietti suurella sigmasydämmellä matikkabileissä useita perjantaita, niin näköjään vaihdossa aika kuluu yliopistolla! Nimittäin harjoitustyön tiimoilta teemme yritykseen haastatteluja, ja piti muutama tarkentava kysymys tehdä oman yrityksemme johtajalle, joten eikun konfrenssipuhelu käyntiin perjantaina vaan Stuttgartiin! Rasti seinään, sillä ei ole tullut Suomessa oltua perjantaina kovin usein illalla koululla.

Alkaa peellä loppuu aalla, hianoo olla Paderbornissa!

Matkamiehen tie vie minne milloinkin. Ainut mikä on vakio, on perussijainti tällä hetkellä, Paderborn.

Koulukiireet jatkuvat, sillä työtä tässä syksyssä riittää, joka varmaankin palkitsee ensi keväänä ;)

Customer Value Management -kurssi on juuri niin haastava, kuin etukäteen odotin. Harjoitustyön teko saksalaiseen yritykseen vaikuttaa mielenkiintoiselta, toki oman haasteensa tuo monikansallinen harjoitustyöryhmä. Ensimmäinen esitys kurssista on kuitenkin nyt takana, ja kuukauden päästä pitäisi olla sorvattuna valmis malli yrityksen asiakasarvon lisäämiseksi.

Ensimmäinen Case Study -koekin kurssista jo oli, ja kokeen tulos oli todella yllätys! Ensimmäinen koe, mihin koskaan vastasin englanniksi, ja vain yhden pisteen professori pääsi jostain nipistämään pois maksimista. Rimakauhu on siis vältetty, ja tuulta päin taktiikka toimii! Yllättävän hyvin näköjään Markkinoinnin peruskurssin pohjalta pärjää maisteritason kurssilla.

Ei täällä sentään laakereilla ole maattu, vaan antaa pyörien pyöriä vaan :) Viime viikonloppu meni Berliinissä, edellisellä viikolla Hannoverissa, ensimmäinen henk.koht. tapaaminen sovittu yritykseen, ensi viikonloppu on tosin arvanheittoa vaille valmis suunnitelma.

Hannoverissa olin harrastamassa hieman koiratouhuja, sillä matkan tarkoituksenihan on kartoittaa myös tulevaa agilitykoiraani, joka aikataululla X realisoituu siihen, että pentu muuttaa minulle. Verkostoitumisen aloitin siis Hannoverin kansainvälisestä koiranäyttelystä, jossa arvelin olevan koiraihmisiä koolla, juuri siitä rodusta, mitä silmäilen. Messualue oli noin 30 Helsingin Messukeskuksen kokoista hallia vieri vieressä, ja koiranäyttely hallissa nro 27 tuotti noin parin kilsan kävelyn toiselle laidalle aluetta. Näyttelystä jäi käteen lopulta parin mukavan koirankasvattajan tiedot niin Saksasta kuin Tanskasta. Silmäni pistin kyllä erääseen mielenkiintoiseen koiraan.. ;)

Berliinin reissu tehtiin vaihtariporukalla, eli järjestäjänä Eurobiz. Matkaan lähdettiin "varhain" (siis espanjalaisten aamukuudelta, meille suomalaisille kovin myöhään) ja ilmassa oli suurta kursiohenkeä. Bussi täynnä kulttuurinjanoisia vaihtareita, ja edessä kaupunki, joka on täynnä historiaa.

Olin kuvitellut aiemmin Berliinin sellaiseksi sopivan kokoiseksi pitäjäksi keski-Euroopan mittakaavassa, mutta se olikin valtava! Keskusta-alue on todella laaja kuin Lontoo konsanaan, ja joka ikisessä nurkassa oli jokin museo tai nähtävyys. Kiertelimme kaupungin nähtävyyksiä kolme päivää, ja silti sinne jäi noin viikon verran vielä nähtävää.



Matkalla aloin miettiä, että onneksi meille logistiikan ammattilaisille on tilausta.. Saksalainen insinööritiede ei vakuuttanut tehokkuudellaan matkalla, sillä jotenkin aikataulusta vaan mystisesti katosi meille varatut vapaa-ajat, eikä omatoimiseen kaupunkisurffaukseen tai kavereiden näkemiseen jäänyt lainkaan aikaa. Noh, nyt tiedän, missä Berliini on :) I´ll be back!

...Rautakylkikukko kiskoloilla kiilsi, Lentävä Kalakukko!..

...Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!..

Kilometrejä on hankittu viikonloppuna urakalla, ja kursseja taltutetaan tiukalla niskalenkillä.
Viikonloppureissu suuntautui Kölniin perjantaina heti koulun jälkeen. Matkan teemana oli Amazing Race, ja jokainen kadunkulma tuli valittua sen mukaan, mistä kuului musiikkia, tai saattoi olla jotain häppeningiä tiedossa.

Kölnin Dom oli juuri niin vaikuttava, kuin olin kuvitellutkin, vaikka illalla tulikin pieni ajatus, että näinköhän se enää päivänvalossa näyttää millekään.

...Kaekki siihen juoksi, kum'mottimehtään, kum'mottimehtään...

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti tuttua Düsseliä, jonne ei varmasti voi eksyä, kun siellä on jo kerran käynyt... Niinhän sitä luulis! Noh, pieni kurvailu kuuluu Amazing Race -formaattiin, joten RoadBlock oli ihan paikallaan.

Kuva otettu Düsseldorfin vanhankaupungin panimosta.

Panimossa riittii huisketta ja nähtävää. Tulihan siinä ihan huul´pyöreenä katottua touhua. Olut pyöriteltiin sisään vanhoissa oluttynnyreissä, ja sellainen show oli koko ajan tarjoilijoilla päällä, että olo oli tosiaan kuin eri vuosikymmenellä olisi ollut. Tämäkin paikka löytyi pienen nurkan takaa, ja eikun ovesta sisään.

Düsseldorfin vanhankaupunki valloitti jälleen, ja nyt tiedän monta eri paikkaa, jonne voi turistikierroksella tuttuja kierrätellä. Ja kyllä, jos tulee äiti käymään, niin sinne voi mennä. :)

RheinTurm oli iltavalaistuksessakin erittäin vaikuttava paikka.. maailma on erilainen 168m korkeammalta :)

Düsseldorfin keskusta illalla.

...Juttu siinä luisti, naurukin eli - naurukin eli...

Düsseldorfista lähdettyäni olin jo varma, että nyt voin rauhassa kirjoitella viikonloppuna mieleen tulleita stand up -juttuja muistiin ja jalostaa niitä juttuja vielä omalla värityskynällä lisää.. Olin kuitenkin täysin väärässä! :D Huh huh, Amazing Race vol 3 lähti tulille heti asemalta!

Nyt aloin pikkuhiljaa päästä kiinni myös saksalaisten huumorintajusta, sillä vieressäni istui ekan etapin saksalainen nuorimies, ja hieman testasin juttujani siinä puheessa jo saksaksi, ja osa toimi, osa vaatii miettimistä, mutta hyviä vinkkejä sain lisää :) Juna oli onneksi myöhässä seuraavalta vaihdolta, joten vaikka yritin juosta hulluna kuin nuorena miehenä viimeiseen mahdollisuuteen tarttuen konsanaan, niin junan takavalot sain kiinni, mutta ne ovet ei vaan aukene vauhdista..

Seuraavassa junasta ei sitten tunnelmaa puuttunut, ja tosiaan, "Lentävä kalakukko" soimaan korviin, ja huumori on viritetty oikealla taajuudelle: Sitten silmät auki ja hups, siitä se ajatus sitten lähti :) Ensi kesänä on matskua lähteä vaikka joka viikko stand up -festareille :) ja joo, käytin kyllä paljetin kaikkia värejä, kun tänään vielä muistia kertasin. Jotain kuvastaa junamatkasta se, että ikkunat oli vesihuurussa koko matkan, ja kun astuin junasta ulos, niin olin jutellut varmaan puolenkymmenen ihmisen kanssa suomalaisuudesta, ja he hokas viimeisellä asemalla, että olen suomalainen :D Hups! Noh, naurua riitti ja ehkä myytti hiljaisesta suomalaisesta hieman rapisi. Ich weiß jetzt etwas über die humorvolle Deutschen! :-)

..Mittee mahtu reissuun, vaikee on vannoo - vaikee on vannoo.
Yksi vaan tietäsj, mutta kehtoo ei sannoo, Lentävä Kalakukko!

Kuusi viikkoa takana, XX edessä

Elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitumaan täällä päin maailmaa. Koulukurssit lähtivät rytinällä käyntiin, ja sitä myötä viikottaiset harrastukset ja rutiinit.

Kursseiksi valikoituivat lopulta Economics of European Integration sekä Customer Value Management. Nämä molemmat ovat 5 ECTS, ja sisältävät kivasti kirjoitusta ja muuta pientä askaretta, joten syksy on sinetöity näiden myötä. Näiden lisäksihän kauhon myös DSH-kielikurssilla, 15 ECTS. Noh, onneksi näidän kurssien jälkeen onkin sitten sopivasti noppia repussa kotiin viemiseksi, ja muut suunnitelmat pääsevät kehiin... :) Koululla tulee siis oltua joka päivä vähintään 8.30 - 13 kielikurssilla, sekä 13-17 luennoilla. Parina päivänä pääsee jopa vähän aikaisemmin kotiin. Noh, töitä vaan ja tuulta päin!

Eikä tässä laakereilla enää tanssijalkoja pidetä, sillä salsakurssi lähti käyntiin juuri niin kuin odotinkin. Olen ainut ulkomaalainen noin 30 saksalaisen joukossa -> kielitreeniä tulee varmasti. Tanssimistakin tulee ihan kiitettävästi, sillä miehiä on ylläri vähemmän kuin miehiä, joten tuttuun tyyliin parit vaihtuvat jatkuvasti. Hieman oli jännä olo alkuun, kun reilu kuukausi taukoa oikeesta tanssimisesta. Onneksi äkkiä muistin homman juonen, eli eikun vaan ryhti kuntoon, reilu ote ja vienti kohdalleen -> Oli siis todella hauskaa :)

Siinä tanssikurssilla mietin samalla, toki tanssin, ja juttelin samaan aikaan (kyllä, mieskin tekee monta asiaa samaan aikaan!), niin tuli mieleen kesälläkin lehtihaastattelussa esittämäni vertaus tanssista: Tanssi on kuin matematiikka; Sisältää muuttuvia tekijöitä, kuten tanssipari, tanssikappaleet, mutta lopputuleman tulisi olla aina sama = hauskaa tanssimista. Alan olla kyllä myös vahvasti sitä mieltä, että tuon yhtälön lopputulos kasvaa jatkuvasti, kun kokemusta kertyy. Tätä logiikkaa pitää kyl vielä vähän jalostaa ja miettiä lisää. Ensi kesällä sitten Nuortenmiesten Tanssikerho Seinäruusujen perinteisellä (ja ensimmäisellä) tanssileirillä voin pitää aiheesta pohdiskelevan esitelmän. :-)

...Metsään on tullut jo syys.... Ja syksy saapuu toden teolla =)


Tämän viikon kulttuuritutkiskelukohde oli jännä. Nimittäin Wewelsburg, joka sijaitsee aivan Paderbornin lentokentän vieressä. Hieman tuli mietittyä siinä monia asioita, ja kuten opaskin sanoi; "Tarkoitus on muistaa historia, mutta iloita siitä, mitä meillä nyt on"

Kuulimme linnakierroksella todella jänniä juttuja sodanajalta, sekä siitä, kuinka Saksassa nykyisin tähän aiheeseen suhtaudutaan. Kyseinen paikka oli SS-joukkojen hallitsemaa sodanaikana, sekä keskitysleiri sijaitsi siellä. Nykyisin paikalla on jäljellä linna, sekä keskitysleirin paikalla kohoaa kaunis kylä.


Wewelsburg

Ensi viikolla juna kulkee taas, ja luvassa Köln, Düsseldorf vol 2 -reissu, sekä uusi kurssi alkaa taas =)

...On sinitaivas iltatuuli...

Kesä jatkuu ja jatkuu...

Tällä viikolla on hellitty aurinkon puolesta oikein urakalla. Koko viikon aikana ei ole tullut pisaraakaan vettä, ja sellaista +20 koko ajan. Oikein sopivat syysilmat kierrellä ja treenata.

Ei koko viikko pelkkää treeniä ollut, vaan kouluakin oli ihan reilusti: 4 koetta yhteensä, sekä kielikurssin päätös. Ilahduttavaa on ollut kyllä huomata, että kielikurssi teki tehtävänsä, ja sain tällä viikolla c-testistä +50% paremmat pisteet kuin kuukautta aiemmin! Nyt siis huomenna alkavalle kurssille nousin pykälää kovemmalle tasolle, jolta pystyy 3kk kuluttua suorittamaan DSH-tutkinnnon, jolla saa kelpoisuuden olla tutkinto-opiskelijana Saksassa. Noh, kunhan ensin saisi sen hirmukurssin käytyä, niin katotaan sit.

Muut kurssivalinnat ovat vielä hieman auki. Pitänee tänä iltana käydä läpi vielä kaikki mahdolliset ja mennä kurssille katsomaan. Näihin kauppatieteiden kursseihin liittyen oli tällä viikolla aivan loistava perehdytys! Kaveri oli kuin luotu luennoitsijaksi, tai ehkä hieman myös Stand-Up-koomikon verta virtasi kropassa. Todella virkistävää oli istua ja kuunnella kun luennoitsija oli tosissaan innoissaan asiastaan, ja oli todella hyvin valmistellut perehdytystä ja opastusta vaihtareille. Noh, katotaan onko kaverista väittelijäksi, ilmoittauduin heti hänen kurssilleen juuri tämän loistavan puhelahjojen takia.

Kauppatieteiden osasto otti kyllä loistavasti vaihtarit vastaan, ja piakkoin proffien kanssa onkin luvassa illanviettoa, joka on kuulma perinteinen ja säännöllinen tapaaminen lukukauden aikana proffien ja opiskelijoiden välillä.


Turistina on onneksi muistettu myös olla :-) Eilen oli Eurobizin järjestämä matka Detmoldiin ja lähialueelle. Ensi kertaa tuntui junassa sille, että hitsi, tästähän tykkää oikeasti! Juna nimittäin mutkitteli läheisiä mäkiä (tosi isoja!) kuin serpentiiniteitä konsanaan. Koko ajan oli juna kallellaan johonkin suuntaan, ja olo oli kuin prätkällä olisi kantannut koko ajan. Lisäksi maisemat hivelivät silmää peltoineen, metsineen, lampaineen, kylineen.. korvissa soi Tapio Rautavaaran Lapin jenkka, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.. Tuskin parempaa hetkeä olisi voinut ollakaan! Jos ihminen ihastuu johonkin hetkeen, niin SE oli siinä!


Juna suksutti mäkien välissä kuin Indiana Jonesissa konsanaan - Seikkailu Detmoldiin oli alkanut! Ensimmäinen kohde oli Detmoldin linna: Todella vaikuttava keskiaikainen linna, jossa itäsiivessä tälläkin hetkellä asusti muuan ruhtinas. Salit ja seinät huokuivat historiaa, ja vanhimmat taulut olivat yli 300 vuotta vanhoja. Ja sitten se oli siinä; Tanssisali! Puinen lattia, jota kiersi aivan oudot matemaattiset kuviot. Olin myyty. Voisin asua siellä..


Tervetuloa vaan linnaan!




Matka jatkui eteenpäin, ja seuraava rasti oli Extersteine: Tottakai piti yrittää olla yhtä paljon kalleellaan. Tuonne kivillekin kiivettiin, ja kyllähän sieltä kauas näkyi, sekä muutama ajatus ja suunnitelma vilahti mieleen.. Jatkojalostukseen!



Matkalla piipahdettiin myös korkeuksissa; Kiipesimme Herman the German patsaan näköalatasanteelle. Aivan upeat maisemat!

Tulevasta viikosta on kyllä tulossa yhtä hullun myllyä; Uusi kielikurssi alkaa, kauppatieteet alkaa, salsakurssi keskiviikkona, sekä perjantaina tai sunnuntaina teen kyllä pienen Amazing Racen NRW-alueella. Ensimmäiseen junaan tai bussiin muutamalla pysäkillä, suunta X, ja sen jälkeen löydä takaisin mahdollisimman pian :D Katotaan kuis äijän käy!

Juna kulkee taas…

…ja Semesterticketillähän se kätevästi liikkuu..

Viime viikko toi mukanaan elämään lisämausteita, sillä Semesterticketti tuli voimaan, ja sen myötä aukesivat ovet moneen paikkaan opiskelijaystävälliseen hintaan, nimittäin lukukausimaksulla! Aivan loistava etu, ja nyt koko Nord-Rhein-Westfalenin alue on juna-aseman päässä. Tulihan sitä heti uutuuttaan vingutettua sen verran, että on nyt jo hintansa ansainnut.

Perjantaina oli vuorossa ensi kosketukset Düsseldorfin keskustaan. Aivan mahtava kaupunki kyseessä, ja vaatinee vielä lähemmän tuttavuuden tekemistä. Aivan upeaa oli katsella Rheinturmista koko Düsseldorfia, sillä tornin huippu on 244 metrissä! Yleisö pääsi 170m tasolle, josta kyllä maisemat olivat aivan huikeat. Pitihän sitä sitten kokeilla myös vähän omia rajoja, ja nojata täysin niihin laseihin. Tuntui aivan älyttömän hurjalta aluksi lähteä nojaamaan laitaan, joka kaartuu ulospäin, ja josta näkyi maata jalkojen alla :D Hitsi, eikai se benjí-hyppy voi olla niin paha sittenkään.. ;-)

Sunnuntaina suuntasin ensimmäistä kertaa Bundesliigan peliin Leverkuseniin! Huh huh, mikä päivä siitä tulikaan, ja tapahtumaa riitti! Totutusti en luota mihinkään taskukarttaan saati gps:ään. Sen sijaan netistä etukäteen reitti muistiin ja matkaan. Kerrankos sitä kuitenkin muisti vähän tepästää, ja sattuu valitsemaan heti ensimmäisestä risteyksestä väärän suunnan, ja yht´äkkiä löytääkin itsensä Leverkusenin sydämestä, joka on aivan toisaalla kuin stadion.

Kävelessä alkoi tuntua pikkuhiljaa siltä, että kadunnimet ei ole yhtään sellaisia, mitä muistelin. Hups! Ruotsalainen kaveri ei huomannut tässä vaiheessa vielä mitään, sillä enhän kehdannut heti sanoa, että tuli pieni harharetki tehtyä. Onneksi lähistöltä löytyi hyvä ravintola, joka pelasti kaiken, sillä sen takiahan sitä tuli hieman harhailtua! :D

Hetken aikaa piti miettiä vähän, miltä se Leverkusenin kartta näyttikään. Vauhti korjaa virheet asenteella takaisin liikenteeseen, ja rupesihan niitä tuttuja katuja tulemaan vastaan. Loppujen lopuksi BayArenahan se sieltä löytyi.

Stadion oli aivan loppuunmyyty, ja 40 000 ihmistä piti olla paikalla, mutta joitakin hajapaikkoja näkyi tyhjänä olevan. Tunnelma oli juuri niin uskomaton, mitä olin etukäteen kuvitellut. Jossain vaiheessa huomasin, että rupesi kurkkua särkemään, sillä tulihan sitä kotijoukkueen mukana hoilattua kuin kuorossa konsanaan! Ei passannut erottua kovin joukosta, sillä vieressä istui todella kovia jalkapallofaneja, ikää tosin 50+, mutta analyysiä tuli taas siihen malliin, että saksankieltä tuli pelissäkin treenattua ihan urakalla :-) Kannatti lähteä!

Pois lähtiessä oli jo pimeä, ja todella kova kiire junaan: Noh, jos tuli suunnistusvirhe päiväsaikaan, niin pimeän turvin se oli vielä helpompi toistaa.. En ymmärrä, yksi risteys pitkäksi, ja tuli juoksumatkaa pari kilsaa! :D Siinä vaiheessa kun tajusin, että nyt tuli pieni harharetki tehtyä, oli junan lähtöön aikaa kymmenen minuuttia, ja matkaa se pari kilsaa asemalle. Noh, mitäpä sitä ei junan vuoksi tekisi, töppöstä vaan toisen eteen ja suunta tähdistä asemalle! Ei ollut nimittäin kuin pieni aavistus siitä, missä asema oli, eikä tietenkään mitään karttaa mukana muualla kuin päässä. Parin pihan ja aidan poikki piti juosta keskellä Leverkusenia, joka olikin yllättävän ison tuntuinen siihen aikaan illasta. Loppu hyvin kaikki hyvin, junaan tuli ehdittyä, ja nyt tiedän, missä se asema oikeasti siellä on! :D

Paluumatkalla junassa mietin: ”What a week AGAIN!” Kai se elämän värityskirja näilläkin väreillä värittyy :) Mitähän ensi viikko tuokaan tullessaan...

...Laukussa leipää ja piimää vaan...

...Kun sanon päivää, hän sanoo "Guten Tag"...

Saksanmaalla kaikki hyvin. Lähialueisiin tutustuminen ja kesän hetkellinen takaisin tulo on ulkoistanut reissumiehen reppuselässä keskelle saksalaista maalaismaisemaa.

Viime viikolla kielikurssi lähti aivan tosissaan tulille. Heti ensimmäisen päivän jälkeen opettaja tuli juttelemaan, ja jouduin vaihtamaan saksankielen ryhmää pykälän ylöspäin, joten B2-tasolla ollaan nyt. Lähtötesti ei sujunut aivan kuin elokuvissa, kuulma taktikointiakin olisi ollut ilmassa, mutta nyt sitten ollaan tosi hyvässä opetuksessa vielä seuraavat pari viikkoa. Tämän jälkeen otetaankin härkää sarvista, ja 15 op:n kielikurssi syleilyyn.


Viime viikonloppu oli täynnä extempore henkeä, enkä jäänyt laakereille lepäämään:

Lauantaina olin katsomassa saksalaisia ratsastuskisoja, joissa taisin olla ainut ulkomaalainen paikalla. Hauskaa oli koko päivä, ja tuli paljon juteltua paikallisten hevosmiesten kanssa. Jossakin vaiheessa puseroon hiipi kyllä ajatus, että mitä ihmettä minä täällä taas teen.. Tuo tunne ei ollut onneksi uusi, sillä kotimaassakin tulee välillä hetkiä, jolloin väkisinkin miettii, olenko minä oikeassa, vai joku muu väärässä paikassa.

Lauantai-iltana löysinkin itseni sitten elokuvista, jossa tietenkin pyöri vain dupattuja näytöksiä. Eipä tuo haitannut yhtään, ja mukava oli katsoa saksaksi puhuttua elokuvaa, josta ymmärsin yllättävän hyvin. Ainut vaan, että pokka ei meinannut pitää, kun George Clooney ja Irina Björklund sujuvasti saksaksi juttelivat :D

Sunnuntaina pakkasin repun täyteen reipasta matkahenkeä, sekä vähän piknik-evästä. Suuntasin jälleen saksalaista maalaismaisemaa ihailemaan. Matkalla tulikin yllärinä vastaan eräs linna, ja parin pientä kylää. Kun loppujen lopuksi pääsin kotiin takaisin ja sain kartan käteen, huomasin kaikkien harhailujen ja haahuilujen jälkeen kulkeneeni 30 kilsaa tuolla retkellä! Ilmankos ne tuulimyllyt tulivatkin vastaan niin äkkiä.. ;-)

"Aakeeta laakeeta riittää.." Mietinkin jo, että näyttääpä kylä olevan kaukana, ja kyllähän se lihasmuistiin meni, että maisemat on vähän aukeemmat tosiaan täällä ku Savonmualla.


Tällä viikolla on kyllä sattunut kanssa yhtä jos toista.. Sujuvalla saksankielellä piti selittää Hausmeisterille, että allas vuotaa ja vettä on jokapaikassa! Hieman kyllä huumoria koeteltiin, mutta repesin lopulta täyteen nauruun, kun huomasin istuvani lattialla, tiskivedet jokapuolella, että kai se tilanne voisi huonomminkin olla.. Nyt homma on kuitenkin kunnossa, ja tuli keittiö-, allas- ja putkisanasto opeteltua selittämään! Kai tää on sitä villiä legendaa, jota pitää opiskeluajoista ulkomailla reppuun tarttua..

Työpöydällä pötköttää tällä hetkellä viime viikon työn ja tuskan tulos. On siinä toki tehdyt saksanläksytkin, mutta tärkeimpänä lippu Bundesliigan peliin! Leverkusen - Werder Bremen on luvassa jo heti ensi viikolla, ja paikat on aivan keskeltä ja edestä! Stadion vetää noin 40 000 muutakin tyyppiä, joten vaikka lähden täältä yksin, niin tuskin istun ihan kylmiltään yksin kuitenkaan.


Paderbornin Rathausplatz: Herzlich Willkommen alle Freunde in Deutschland!

Matka jatkuu! Seuraava vaihe: Turistista paikalliseksi

Viikon turistimatka ei päättynytkään

Ensimmäinen viikko Saksaa ja saksalaisia takana. Nyt alkaa vihdoinkin tuntua sille, että tämä ei olekaan mikään viikon turistimatka, vaan jatkuu ja jatkuu... Ensimmäinen viikko hujahti ihan silmissä, ja yhtä jos toista tuli nähtyä.

Aivan mukavaa olla kaupungissa, joka ei ole liian iso, mutta historiaa löytyy silti. Viikonloppuna kierrettiin vaihtariporukalla ja saksalaisten kanssa kaupunkia opastetusti, ja alla muutama kuva noilta kierroksilta:


Tämän kadun varressa pystyin vallan hyvin kuvittelemaan itseni asumassa. Ehkä joskus...







Yllä olevassa linnassa voi kuulma järjestää juhliakin, mitä nyt sukujuhlia yms. muita tuli heti mieleen... ;) Suunnitelmat lähtivät kehittymään kävelessä takaisin keskustaan Paderjokea pitkin. Paderjoesta sen verran, että se on 4km pituudellaan Saksan lyhyin joki, ja paikalliset ovat erittäin ylpeitä siitä!

Perjantai-iltana tein extempore liikkeen, ja lähdin kämpiltä kauluspaita vilkkuen yksin liikkeelle. Arvasinkin jo lähtiessä, että jotain tarttuu varmasti matkasta jälkipolville kerrottavaa, ja oikeassa olin. Kiikkustuoli voi vanhana pappaa ottaa pari ylimääräistä kierrosta ja sydän vaatia uutta tahdistusta, mutta lyhennetynä illasta:

Palloilessa keskustassa, mietin, mikä olisi mahdollisimman perjantai-illan saksalaista tekemistä. Eikä aikaakaan, kun löysin itseni istumasta minulle kovin epätavallisesta paikasta, nimittäin pubista katsomasta jalkapalloa. Muu ei auttanut hiljaisen savolaispojan kuin avata suunsa ja keskustella valkopartaisten saksalaisten kanssa jalkapallosta. Ennenkuin huomasinkaan, olin katsonut nukahtamatta läpi kokonaisen jalkapallopelin, sekä puhunut pari tuntia pelkkää saksaa, ja vielä kuulemma aivan ymmärrettävästi. Kuulin illanaikana niin jalkapallosta, saksalaisista kuin Paderbornin historiastakin vaikka mitä tarinoita. Kannatti lähteä!

Tänä aamuna alkoi vihdoin intensiivikurssi. Olen joka päivä nyt jouluun asti neljä tai viisi tuntia saksankielen tunnilla, joten kielitaito ottanee hirmuisia harppauksia lähitulevaisuudessa. Tästä intensiivikurssista tulee 5 ECTS, eli viisi noppaa tuttavallisemmin. Seuraava kielikurssi onkin jo sitten 15 nopan arvoinen. Näiden lisäksi olen katsonut pari muutakin kurssia ensimmäiselle lukukaudelle, joten eiköhän ne 30 ECTS:ää tartu jo ensimmäisen lukukauden aikana.

Tällä viikolla on tarkoitus aloittaa syksyn matkakalenterin suunnittelu, ja Bundesligan pelikalenteri, Eurobiz-ohjelma sekä Deutschebahnin nettisivut auki, ja tadaa, jäljelle jää pari vapaata viikonloppua ennen joulua =)

Saksa kuittaa.

Eka kaupunkikierros

Paderbornin keskusta on nyt valloitettu, ja löydetty sieltä vielä takaisinkin. Mukaan en ottanut edes mitään karttaa, joten oli kyl todella helppo ja lyhyt matka asunnolta. Pidän kyl tästä kaupungista jo nyt, vaikka monien mielestä onkin hyvin pieni, eikä täältä löydy mitään, mutta onhan täällä kuitenkin ihan eri malliin vilskettä Kangaslammin keskustaan vaik verrattuna ;-) Kunhan tämä paikkakunta on koluttu nyt syyskuun aikana, niin sitten lokakuusta lähtien on voimassa jo Semesterticket, jolla pääsee koko Nordhein-Westfalenin alueella matkustamaan ilmaiseksi. Käy hyvin mulle!

Saksassa ollaan!

Perille on päästy turvallisesti, ja paikkoja on kateltu nyt jo päivän verran. Matka sujui monien vaihtojen, junan etsimisien jälkeen kivasti, ja heti pääsi puhumaan saksaakin. Eilisen aikana en tainnut juuri englantia ehtiäkään puhumaan, joten saksankielen on pakko parantua täällä ollessa.

Tuutorin kanssa alkoi tänään sitten virallinen toimisto- ja byrokratiajumppa, jota riittää vielä pariksi muuksikin päiväksi. Noh, yksi toimisto kerrallaan, ja tähän osasinkin varautua, joten huumoria riittää. Nettikin oli niin työn ja tuskan takana saada kämpillä toimimaan, mutta lopulta löytyi oikea tyyppi, joka kertoi mitä tehdä :) Nyt sitten vaan langatonta surffausta koululla, ja kämpillä piuhan päässä.

Huomenna taitaakin olla jo mulla luvassa tuutorointia, ku lupauduin esittelemään espanjalaiselle vaihtarille samoja paikkoja, mitä itse huulipyöreenä etsin tänään. Eiköhän se jo suju sitten hyvin, ja on tekemistä, koska koulu alkaa kielitestillä vasta perjantaina, ja loppuviikosta onkin vaihtareiden tutustumisilta.

Aivan loistavaa kyllä tää kämpän sijainti. Nyt on voinut tuntea itsensä eurooppalaiseksi, kun on vaan mennyt leipomoon aamulla, ostanut tuoretta leivonnaista, ja sit vippaillu kotiin puiston halki. I like this! :)

Monessa paikassa oon huomannut, et porukka ei muista, että osaan saksaa melko hyvin. Mut kivahan se on ymmärtää, mitä porukka ympärillä juttelee, niin voi sit sopivassa kohdassa osallistua kans keskusteluun :D Ehkä sen takia ei oo tullu vielä sitä oloa, et olis jossain ulkomailla. Tuutorin kaa aloitin tänään puhumaan pelkkää saksaa, ja alkukankeuden jälkeen se lähti tulille hyvin.

Saksa on ihan kiva maa! Ainakin tällä kokemuksella =)

Matkalla ollaan!

Se on menoa nyt. Matka kohti Saksaa on alkanut! Seuraavan kerran kirjoitan koneella aivan eri aikavyöhykkeellä. Niin, se on vaan tunnin jäljessä, mutta eriajassa kuitenkin.

Viimeiset päivät Suomessa tällä erää olivat aivan mahtavat. Kesätyöt päättyivät Varkaudessa, viimeiset tanssit olivat kenties yhdet kesän parhaimmista ja pakkausta tuntui riittävän jatkuvasti. Tansseista jäi kyllä niin hyvä fiilis, että ensi viikolla on astuttava sisään uuteen tanssimaailmaan, ja toivottava vain parasta. Mitään tietoa siitä, missä, miten tai kenen kaa pääsee tanssimaan ei vielä ole, mutta eiköhän hiljainen savolaispoika itsensä jostain foksaamasta tai wienerwalzia vääntämästä löydä.

Matkalaukun punnitus oli tarkkaa hommaa, ja ylipainoa piti karistaa monta kiloa pois. Isäntäkin oli näköjään kesänaikana karistanut muutaman kilon pois, ja kaiken kaikkiaan Suomesta lennähtää huomenna sata kiloa AirBerlinin siivillä. Saas nähdä paljonko tulee takaisin, jos hyvin menee, moninkertaisesti.

Saksassa pitäisi huomenna odottaa paikallinen tuutori vastassa Paderbornin asemalla. Saksan päässä toi homma ainakin etukäteen on järjestynyt todella hyvin, toivottavasti lähtee yhtä hyvin paikan päälläkin kaikki sujumaan. Aikataulujen mukaan aktiviteetteja ja tutustumista ympäri Saksaa on luvassa varsin kiitettävästi.

Auf wiedersehen Finnland! I´ll be back!

One week to takeoff!

Wuhuu! Vielä yksi viikko koti-Suomessa ja sen jälkeen ”Auf Wiedersehen meine Damen und Herren!”

Tänään tuli vihdoin ja viimein Saksasta postia. Koulu alkaa ensi viikon perjantaina kielikokeella, ja sen jälkeen heti maanantaina pärähtää intensiivikurssi käyntiin ja kieliopintoja riittääkin jokaiselle päivälle jouluun asti. Eiköhän siinä ajassa ehdi jotain oppimaan.

Todella hienosti tuli kyllä koululta tietoa kaikista muistakin asioista, ja nyt ei pitäisi olla enää mitään ihmeitä ainakaan näin etukäteen luvassa. Voinkin ottaa hyvin rauhallisesti ja käydä omaa check-listaa läpi matkatavaroiden osalta ja miettiä, mitähän kaikkea sitä keksisikään siellä...
Infopaketin mukana tuli myös paikallisen vaihtarijärjestön lukukauden ohjelma, ja näyttäisi sille, että tulee tosiaan vaikka mitä tapahtumia ja retkiä kierrettyä ympäri Saksaa. Ja mikä parasta, vihdoin ja viimein pääsen osallistumaan fuksiviikoille, jotka olen joka vuosi joutunut Lappeenrannassa jättämään väliin! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Eilen illalla tuli hyvin outo olo kesän jälkeen, koska taisi olla ensimmäinen sunnuntai pitkään aikaan, että en ollut tanssimassa missään, ja muutenkin tuli vain kahdet tanssit viime viikolla käytyä. Ihan kuin toiveeni olisi jo Saksassa kuultu, sillä kävin illalla katselemassa minulle suositeltuja saksalaisia tanssikerhoja, joilla onkin omat sunnuntaitanssit joka viikko! Ilmeisesti nuo tanssit ovat tarkoitettua kerhon jäsenille, joten hyvää tanssioppia on varmasti luvassa. Muutenkin kurssit näyttivät enemmän kuin hyviltä, ja innolla odotan muun muassa disco-foxin ja samban alkeita.

Samalla tanssipariongelma lähti pikkuhiljaa ratkeamaan, ja Saksassa ovatkin jo tanssiopettajat kuumeisesti etsimässä ”vaalealle latinolle” paria kursseille. Loistavaa!

Jo tässä vaiheessa tuntuu, että kielikorva on pikkuhiljaa aktivoitunut. Olenkin kirjoitellut harrastusten puolesta englanniksi niin saksalaisille tanssiopettajille, agilityharrastajille kuin koirankasvattajille. Joka kerta olen pyytänyt vastauksia saksankielellä. Yllättävän hyvin olen ymmärtänyt viestien sisällön ja muutaman kerran jopa vastannutkin saksankielellä takaisin! Yes, eiköhän se tästä jouluun mennessä ala sujumaan.

Kuumetta reilusti!

Huh huh, kesä on mennyt jo suurelta osin ohi. Vielä 9 aamua kesätöitä jäljellä, ja sen jälkeen sujahtaa tämä poika mualimalle. En tietenkään ole laskenut yhtään, mutta kun se nyt tuli mieleen...

Matkaa varten on varauduttu huolella kesän aikana: Tanssikurssit on katsottuna valmiiksi, yksiö varmistui aivan koulun vierestä, sekä muutamat pakolliset faciliteetit on hoidettu kuntoon matkaa varten (Mac-jutut).

Matkan tavoitteenahan minulla on päästä Autobaanalla kuuntelemaan Semmareita, oppia puhumaan saksankieltä kunnolla, sekä oluttakin pitäisi jo tähän ikään mennessä saada tuopin verran edes alas. Semmari unelma lähti kehkeytymään siitä, kun ajoin pientä mutkaista tietä kesällä moottoripyörällä, ja mietin, miten hienoa olisi lähteä keski-Eurooppaan roadtripille. Noh, ajatus on nyt hyvin jalostumassa, ja seuraava vaihe onkin sopivan moottoripyörän etsintä tarkoitukseen. Siitäkin varmaan syntyy muutama kommellus matkan varrella, joten höystettynä jutut tulee tännekin.

Lähdön kynnyksellä on tottakai pakollinen pessimistivaihe tullut, ja matkantarkoitusta on tullut itselle perusteltua kunnolla. Tämän vaiheen jälkeen kuitenkin matkakuume kuitenki varmistui, ja olen varma siitä, että nyt jos koska on hyvä hetki lähteä kokemaan ja oppimaan maailmalle niin itsestään kuin muista kulttuureista.

.. Matkatunnelmia..

Matkakuume alkaa pikku hiljaa voimistua, ja oireita siitä on selvästi nähtävillä. Passi polttelee jo käsissä, lentoja tulee tarkkailtua päivittäin, kieltä tulee treenattua (muutenkin kuin poliisisarjoja katsomalla)...

Tämä blogi tulee kokoamaan kaikenlaisia tapahtumia tulevan vuoden varrelta. Tukikohtana kaikille tapahtumille toimii siis Paderborn, Deutschland. Vuoden aikana on toki tarkoitus reissata ympäri Eurooppaa, "laukussa leipää ja piimää vaan" -asenteella. Mahdollisimman paljon tutustumista saksalaiseen kulttuurin ja saksankieli haltuun.

Reissulle olen suunnitellut jos vaikka minkälaista kokeiltavaa, josta pyrin poimimaan parhaat palat tänne blogiin muistoksi niin itselleni, kuin merkiksi kotijoukoille liikkeistäni maailmalla. Voi ollakin, että hiljainen savolainen mielenlaatuni lisää jotain "lapinlisää" juttuihin, mutta tuskin jättää mitään pois ;)

Tästä se lähtee! Blogi herää henkiin, kämppä on jo saatu Saksasta, lennot hankintaan. Meine Damen und Herren, bitte "prepare for takeoff!" :D