12. joulukuuta 2010

Jatkoaikaa viisumiin!

Aika kuluu kuin iltamissa konsanaan, ja vauhtia on kiristetty pari pykälää vielä näin ennen joulua, jotta varmasti jouluna tulisi levättyä :)

Tällä viikolla juhlimme suomalaisten kanssa itsenäisyyspäivää perinteisin menoin. Onneksi netistä pystyi seuraamaan suoraa lähetystä linnanjuhlista, joten siinähän se ilta rattoisasti hurahti. Hetki, jolloin ei tarvinnut miettiä yhtään sanaa, sai vaan puhua omaa äidinkieltään. Hienoa olla suomalainen!

Tällä viikolla tuli reissattua pariinkin otteeseen. Yksi reissuista oli pyörähtäminen Düsseldorfissa, jossa kävin vierailemassa viime kesäisen työnantajani paikallisessa toimistossa. Eilen taas singahdin heti aamusta Kasseliin, jossa oli koiranäyttely.

Tällä viikolla aloin torstain jälkeen miettiä tosissaan sitä vaihtoehtoa, että entä jos tällä olisikin hieman pidemmän pätkän... Enää se ei tuntunut niin mahdottomalta ajatukselta, kun vielä kesällä se vielä hieman huvitti lähinnä. Siihen ajatusta selkeytti ehkä se, että näin muita suomalaisia, ketkä olivat täällä jo jokusen vuoden olleet. Samalla kyselin vähän siitäkin seikasta, mitä elämä täällä todella on, kun olemalla ruvetaan olemaan :) Pitää nyt vaan hautoa ajatusta, ja toivoa parasta, että "viisumihakemus" menisi läpi ;) Ensimmäisenä Pimu tulisi pikakyydillä tänne, siinähän sitä "koti" olisikin sitten kasassa, ja mikäpä ettei muutamaa vuosi keski-Euroopassa menisi :)

Kasselissa tuli pyörähdettyä hieman tutkailemassa seuraavaa projektia, ja jotain kivaa sieltä löytyikin... Nyt ois sitten melkein värisuora katottu puudeleita ympäri Eurooppaa, eli korttipeli käyntiin siitä, minkälaisia pentuja lähetellään ja minne :) Valkoisia, punaisia ja mustia on tsekattu, ja kaikki täyttävät kriteerini niin luonteen kuin ulkonäön puolesta.

Oma pentukuume ei meinaa ottaa nyt lämpöä millään, ja ehkä hyvä niin. Ihan kivutta silittelin koiria, ja osa oli kyllä todella upeita! Kunhan nyt Pimun saisin ensin lepyteltyä ja järjesteltyä tänne, niin siinä on ehkä tavoitetta kerrakseen ja seuraaviksi vuosiksi haasteita elämään riittävästi.

Koiranäyttelyssä mietiskelin itsekseni hieman, ja tulin siihen tulokseen, että jos seuraavan kerran menen koiranäyttelyyn ilman lederhoseneita tai koiraa, niin kaikki ei ole hyvin! Eka kertaa tuli mieleen, että hitsi, en ole omaa koiraa nähnyt yli kolmeen kuukauteen, ja silti juoksen täälläkin kennelkalenterin mukaan. Hei haloo Ari! Joo, se juokseminen suuntautuu nyt sitten hieman eri intresseihin vuodenvaihteen jälkeen, ja Prätkäprojekti 2011 lähtee tulille :) Mut jos menee lederhoseneissa näyttelyyn, niin se ei ihan niin paha ole, sillä KAIKKIHAN niissä täällä kulkee! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti