Tällä hetkellä heräilen Vänern järven rannalta Ruotsista. Hotellin ikkunasta aukeaa kivasti maisema ulapalle. Eilen olin vielä lähellä Malmötä, toissapäivänä Saksassa, sitä edeltävänä Belgiassa.. Parhaimpina päivinä olen ajanut kolmen eri valtion alueella. Kyllä täytyy sanoa, että tähän reissuun tiivistyy koko vaihtoaikani suurin opetus; Elä hetkessä, ja nauti.
Joka aamu kun olen lähtenyt ajamaan, en ole tietänyt yhtään seuraavan illan majapaikasta. Todella rentoa ajaa vaan maanteitä, katsella maisemia, ja kun lopulta rupeaa noin 8 ajotunnin jälkeen väsyttämään, niin sitten alkaa hieman vilkuilla, josko jostain löytyisi majapaikkaa matkalaiselle. Nukuttua on tullut joka yönä sisätiloissa, milloin neljän tähden hotellissa, milloin maatilalla keskellä peltoa ja herätä kukonlauluun kirjaimellisesti.
Välillä olen oikeasti miettinyt herätessä, että jaahas, nyt on kädessä euroja, Tanskan kruunuja, Ruotsin kruunuja, että mikäs näistä tänään kävikään. Ilokseni olen huomannut, että vaikka saksankieli on sujuvaa nyt, niin ruotsinkieli ei sittenkään ole unohtunut. Tai sitten osaan puhua ruotsia vain Ruotsissa.. Kaikki huoneiden varaukset ja muut olen pystynyt på svenska hoitamaan. Tai sitten kyseessä on se, että syksyllä saatu potku kielipäähän kantaa vieläkin, eli eiku vaan suu auki ja puhetta ulos -asenne toimii vieläkin. Muista Ari tämä!
Kyllä täytyy sanoa, että Skandinavia otti matkamiehen avosylin ja hellin suudelmin vastaan. Ruotsin puolelle ajaessani kohti Göteborgia alkoi aivan ihana ja kuuman kostea sade.. No ei nyt ihan! Lämmintä oli +1, vettä tuli vaakasuoraan, ja kun siinä pohjilla oli edellinen tauko jossain ennen Kööpenhaminaa olevilla saarilla, niin hetken mietin, et nyt tää vilu ja puutuminen on vain hetken tunne. Lääkkeeksi keksin oikean käden puristamisen lujempaa, ja sitä kun hieman kääntää alaspäin, niin Ms. Honda tajusi heti, että nyt mennään eikä meinata! Tunti siinä sateessa herätti hyvin, ja kun tankki oli melkein tyhjä, olinkin löytänyt majapaikan. Näin ne asiat vaan lutviutuu.
Kuva Hollannista viime viikolta. Sieltä löytyy kokemukseni mukaan parasta bensaa koko Euroopasta. Litrahinta oli 1,8 e! Nauttikaamme siis pohjolassa halvasta ajelusta!Kilometrejä nyt viimeisen kuukauden aikana tullut melkein viisi tuhatta. Täytyy sanoa, että paljon siinä on palanut bensaa, pakarat puutuneet, mutta tämä on ollu hyvä investointi tulevaisuuteen. Nyt olen nähnyt keski-Euroopan aivan eri silmin, mitä syksynä jo reissatessa huomasin. Kun ajelee pikkukylistä toiseen, viiniä kasvaa rinteillä, ja pysähtyy juttelemaan paikallisten kanssa, saa jo aika hyvän käsityksen paikallisesta kulttuurista. Näin rouhakkaääninen prätkä nimittäin kerää hyvin äkkiä paikalliset kylähullut ympärille.
Jaahas, Ms. Honda tuolla parkkipaikalla jo huutaakin kylmänä. Matka jatkukoon!
