Viime viikonlopppuna ei ollut tarkoitus lähteä minnekään, mutta sitten vahingossa huomasin Dortmundissa olevan Jagd & Hund -erämessut. Siispä aikataulusta kehiin, ja menoks! Samalla tuli nähtyä Dortmundin jalkapallostadion, joka on 80 tuhannen ihmisen vetoisuudellaan Saksan suurin.
Täytyy kyllä sanoa, että kerrankin huomasin saksalaista täsmällisyyttä, sillä messuille oli muutaman sadan ihmisen jono jo yli puolta tuntia ennen alkamisaikaa, ja kun kello oli pykälässään, oli noin kolme-neljä-kertaa Helsingin Messukeskuksen kokoinen ala täynnä ihmisiä. Saksalaiseen tyyliin messut olivat todellakin kaiken kattava, erilaisine virvokepisteineen, sekä lukuisine kojuineen.
Tietysti metsästysautoja pitää testata in action, joten halliin oli rakennettu esterata.
Eikä kalastustakaan opi, jos ei kalasta, joten eräässä messuhallissa oli perhoamisnäytös, ja samalla altaassa uiskenteli lohta ja muuta arvokalaa, joita kalasteltiin.Messujen jälkeen olikin sitten hieman hoppu, sillä DeutscheBahn toimi yhtä hyvin kuin VR, joten muutaman junan missasin myöhästymisien takia. Tanssiaisiin lähtiessä mietin, että iltahan on varsin onnistunut, jos kerran pari pääsee edes tanssimaan, sillä paikalliset ei oikein ymmärrä suomalaista tanssikulttuuria, jossa parketilla ollaan niin kauan kuin musiikki vaan soi.
Huomaa hyvin kyllä, että vanhuus ei vielä lähestyvän merkkipäivän kynnyksellä osoita vielä dementian merkkejä, sillä tanssiaisten sijainnin katsoin kerran netistä, ja sen jälkeen aivan uudella alueella etsimään juhlapaikkaa. Saksalaista huumoria tuli hyvin koeteltua, sillä jos joskus olen Suomessa kysynyt; "Olenko minä väärässä vai sinä oikeassa paikassa?" Niin samanlainen olo tuli juhlapaikassa, sillä muita ulkomaalaisia ei paikalla ollut, ja aluksi luulin eksyneeni häihin, sillä juhlapaikka oli koristeltu todella kauniisti. Onneksi olin itsekin oikeassa paikassa :)
Jotain yhteistä suomalaisessa ja täkäläisessä tanssikulttuurissa on, sillä ilta alkoi valssilla perinteisesti. Siitä se ilta sitten lähti käyntiin, ja juuri ja juuri maltoin välillä käydä buffet-illallisen nauttimassa. Tanssilavakulttuuri, missä on hakurivit ja muut, puuttui tyystin näistä juhlista, mutta pian sain jo hakuriviä perustettua sinne, ja loppuillasta ei ollutkaan enää vaikeuksia bongata tanssimaan daamia.
En kyllä tämän vaihdon jälkeen hirveästi voi kehua discofox taidoilla, sillä humpan ja buggin yhdistelmä vaan näyttää niin koomiselta, että ei sillä tanssikilometrejä hirveästi jaksa kerätä. Paikallisille opetin hieman suomalaista tangoa, buggia, sekä salsaa. Näin ei tarvinnut pelkkää discofoxia humpata koko iltaa.
Tällä viikolla on vuorossa jälleen uuden taiteen lajin kokeileminen, ja jokin uusi kaupunkikohde korkkaus vuorossa, mutta se on vielä arvanheittoa vaille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti